Suklaasalama - éclair au chocolat

Èclair tarkottaa salamaa tai välähdystä, sanoo sanakirja.com. Raksuni-mun, ranskantaitaja, sanoo että se tarkoittaa tuulihattua. Éclair au chocolat on siis suklaatuulihattu. Tai sitten vain éclair.

Innoittajani oli tällä kertaa lehti nimeltä Helsinki Times, kerran viikossa ilmestyvä "sanomalehti", joka kertoo Suomen ja Helsingin uutisia englanniksi. Ranskalaiset tuulihatut tuskin ovat Suomen uutisia, mutten valita. Onneksi luin vasta jälkikäteen netistä, että tuulihattujen tekeminen on tosi vaikeaa. Nyt en sitä suuremmin jännittänyt. :)

Tämä ohje noudattelee siis Helsinki Times lehteä, joka oli käyttänyt lähteenään joyofbaking.com - sivuston éclair-videota. Katsoin itse tuosta videosta 2/3, ja olihan siinä ihan hyviä neuvoja.

Suklaasalama on siis pitkulainen tuulihattu, joka on täytetty vanilijakreemillä ja kuorrutettu suklaalla. Täytettä ja kuorutetta voi helposti varioida omien mieltymysten mukaisesti.

Aloitetaan kreemillä, joka saisi jähtyä parikin tuntia ennen käyttöä. Tein sen päivää ennen.

Vanilijakreemiaineet:

3dl täysmaitoa

3 munan keltuaista, huoneen lämpöisiä!

50 g sokeria

20 g vehnäjauhoja 

15 g maissijauhoja

1 tl vanilijauutetta

Lämmitä maito liki kiehuvaksi ja ota levyltä syrjään. Vatkaa keltuaiset ja muna kulhossa. Sekoita jauhot keskenään. Kaada jauhoseos munaseokseen, ja sekoita kunnes taikina on tasaista. Lisää kuuma maito varovasti koko ajan vatkaten välttääksesi juoksettumisen. Kaada seos kattilaan, ja lämmitä keskilämmöllä koko ajan vatkaten. Kun seos lähestyy kiehumispistettä, se alkaa saostua. Vatkaa vielä 30-60 sekunttia, kunnes se on paksua. Poista levyltä ja sekoita joukkoon vaniljauute. Kaada tahna puhtaaseen astiaan, peitä muovilla ja anna jäähtyä. Nosta huoneenlämpöinen tahna jääkaappiin.

Seuraavaksi tuulihattutaikina:

Aineet:

65 g vehnäjauhoja

1/2 tl sokeria

55 g voita

1.2 dl vettä

2 kananmunaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen, ja levitä leivinpaperi valmiiksi uunipellille. Riko munat astiaan ja vatkaan niiden rakenne rikki. Laita vesi ja voi kattilaan, ja anna liki kiehahtaa. Nosta pois hellalta ja sekoita tasaiseksi. Lisää jauhot ja sokeri ja sekoita tasaiseksi. Nosta kattila takaisin levylle, keskilämmölle. Sekoita lastalla koko ajan. Lopulta aineista muodostuu taikinapallo. Ota kattila pois hellalta. Taikina pitäisi saada jäähtymään. Itse vatkaisin sitä pari minuuttia sähkövatkaimen hitaimmalla teholla. Kun taikina on jäähtynyt, niin ettei siitä enää höyry nouse, kaada kanamunaseosta vähän kerrassaan sekaan koko ajan sähkövatkaimen pienellä teholla vatkaten. 2 kananmunaa voi olla liikaa. Taikinasta pitäisi tulla suht kiinteää mutta vielä liikkuvaa, vähän niinkuin paksua jugurttia.

Pursota taikina leivinpaperille, n. 8 sentin pötkyiksi, ehkä n. 2 senttiä leveiksi. Minulla ei ole pursotinta, joten pakkasin taikinan, joka oli liian löysää, pakastepussiin. Leikkasin pussinkulmasta palan, ja pursotin. Tästä taikinamäärästä tulee noin kaksitoista salamaa. Jos taikina on tarpeeksi kiinteää, niin pötkylät voi vielä kananmunalla voidella. Minulla ei ollut, vaan taikina levisi suloisesti leivinpaperille. Tässä kohtaa usko meinasi loppua, mutta eihän tämä ole uskonasia. Uuniin 15 minuutiksi, sen jälkeen laske lämpö 180 asteeseen ja anna olla uunissa vielä max 25 minuuttia, tai kunnes ovat saanneet soman rusketuksen. Tuulihattuja paistaessa ei saisi uunia kuulemma kesken kaiken avata.

Viimeisenä vielä suklaakuorrutus:

Kuorrutusaineet:

55 g makeahkoa suklaata

0.6 dl kuohukermaa

1/4 tl vanilijauutetta

1/2 rkl siirappia

Kuumenna kerma liki kiehuvaksi. Kaada kerma astiaan jossa on suklaa. Sekoita, kunnes suklaa sulaa. Lisää lopuksi vanilija ja siirappi.

Näistä aineista pitäisi sitten koota suklaasalamat. Halkaise tuulihatut. Kasta hattuosa suklaakuorrutteessa. Levitä pohjan päälle reilusti vanilijakreemiä. Nosta hattu päälle.  Voilá.

Death by Chocolate

Kolleegani julisti töissä, että suklaakakku on suklaan väärinkäyttöä. Siinä menee hyvä suklaa pilalle, kun suklaa yhdistetään jonkin sokerisen taikinan kanssa. Tämän vuoden  ensimmäisessä Glorian Ruoka ja Viini lehdessä oli kuitenkin sellainen suklaakakkuresepti, että arvelin kolleegani hyväksyvän suklaan ja jauhon suhteen: suklaata on liki puoli kiloa ja jauhoja 1 desi. 

Seurailin aikalailla alkuperäisreseptiä, paitsi että työpaikan keliaakikko toi minulle gluteenittomia jauhoja sen desin ja ranskankerman korvasin mascarponella. Suklaa valinta oli myös yllättävän haastavaa. Suurimmassa osassa tummista suklaista voi löytyä rippeitä vehnää tai gluteenia. Brunbergin tumman suklaan oli keliakiaseura (tai vastaava) listannut keliaakikoille soveltuviin jouluherkkuihin, eli sillä mentiin.

Aineet:

225g tummaa suklaata

150g voita

4 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhetta (esim. Van Houten)

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 vanilijatangon siemenet

4 rkl mascarponea

Kuorrutus

1 1/2 dl kuohokermaa

250 g tummaa suklaata

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka. 

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Lisää lopuksi mascarpone.

Vatkaa kananmunia rakenne rikki, lisää sokeri ja vatkaa kevyesti.

Sekoita jauhoihin kaakao, vanilija ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos muna-sokeriseokseen ja lisää lopuksi suklaa-voi-mascarponeseos.

Kaada taikina vuokaan ja anna paistua n. 30 min. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla, taikinan voi jättää keskeltä vähän pehmeäksi. Anna kakun vetäytyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia.

Tee kuorrutus. Kuumenna kerma, ota pois liedeltä ja lisää sekaan suklaa palasina. Sekoita kunnes suklaa on sulanut joukkoon. Anna seoksen jäähtyä 10 min.

Leikkaa kakku kahteen kerrokseen. Levitä kolmannes kuorrutteesta täytteeksi kakun väliin, nosta toinen kakkukerros päälle ja levitä loppu kuorrutteesta kakun päälle. Anna kuorrutuksen jähtyä vähintään 15 min. Minulla kakku sai levätä jääkaapissa yön yli.

Työpaikan suklaakakkukriitikko totesi, että tämä on parempaa kuin pelkkä suklaa kahvin kanssa, ja noin yleisesti suklaan ja muun taikina suhde on kohdallaan. 

Kakun nimi on Death by Chocolate. 

Kirsikan ja suklaan taivaallinen liitto: hilloa ja muffinsseja

Pihassamme kasvaa pieni kirsikkapuu, ja se on jo kahtena vuonna antanut meille mukavan sadon happamia kirsikoita. Siitä on syntynyt enimmäkseen suklaista kirsikkahilloa, johon resepti löytyi Hesarista sattuvasti juuri pari vuotta sitten, eli silloin kun tähän kotiin muutimme.

Hillon aineet: 

600 g kirsikoita

250 hillosokeria

1 vaniljatanko

2-3 rlk kirsikkaviinaa tai rommia (me käytämme konjakkia)

50 g tummaa suklaata

Huuhtele kirsikat hyvin. Poista kanta ja kivet. Halkaise vaniljatanko. Kaavi siemenet erikseen odottamaan. Laita kirsikat, viini, vaniljatangon puolikkaat ja sokeri kattilaan. Anna mehustua parisen tuntia tai vaikka yön yli.

Keitä seosta 10 min, sekoita koko ajan. Kuori vaahto pois.

Lisää vanilijan siemenet, ja lopuksi rouhittu suklaa.

Kaada valmis hillo puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin ja sulje kannet.
Säilytä kylmässä.

Se hillo on vain hyvää, että oma puu ei riitä. Muutaman viikon ajan olemme väijynneet naapurin pihassa kasvavaa SUURTA kirsikkapuuta, jossa kirsikat ovat vieläpä MAKEAMPIA kuin meidän puussa. Siinä ne sitten kypsyivät, ja näytti, että jo kohta ylikypsyvät, eikä naapuri tee asialle mitään. Lopulta päätin kysyä, saako niitä poimia. Olivat iloisia, kun joku niitä poimii, olivat jo oman osansa kirsikkahuomosta eläneet, kun taloon muuttivat n. 13 vuotta sitten.Ei kuulemma löydy harrastusta kaivamaan kirsikoista kiviä pois.

Keräsimme reilut 4 kg kirsikoita, joista 3.5 kg muuntui suklaiseksi hilloksi. Siitä tuli vajaa 4 litraa hilloa. Kirsikkahillopurkit jääkaapissa luovat turvallisuuden tuntua. :)

Jäljelle jääneestä kirsikkamäärästä piti tehdä Julia Childin Clafoutis, joka tuli vastaan Liemessä-blogissa. Hyväksi havaittu, ja varmasti terveellinen. :)
Mutta mutta, olimme lähdössä ystävän kesämökille, ja jotain vietävää piti keksiä, ja jotain sellaista, jonka voi laittaa Raksuni-mun tekemään kangaskassiin. Piirakka ei sinne mahtunut,  joten päädyin suklaisiin kirsikkamuffinsseihin. Riskillä mentiin, ja tein ihan ensikokeiluna tuliaismuffinssit bileisiin, joihin on tulossa kuulemma muitakin. 

Kuivat aineet:

200 g/3 dl vehnäjauhoja

2 dl kaakoajauhettta

3 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

1,5 tl leivinjauhetta 

hippunen suolaa

Märät aineet:

2 dl voisulaa

1 dl espressoa

2 dl kreikkalaista jugurttia

4 kanamunaa

Lisäksi:

125 g tummaa suklaata rouheasti rouhittuna

8 dl tuoreita happamia kirsikoita

Aloita kirsikoista, suorista suolistus eli kaiva kirsikoista kivet ulos. Kirsikat voivat jäädä kokonaisiksi, mutta voi niitä myös pieniä.

Laita uuni lämpiämään, 180 astetta.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata voi, lisää joukkoon espresso ja jugurtti. Vatkaa sekaan kananmunat, yksi kerrallaan. Sekoita joukkoon kuivat aineet, ja lopuksi suklaa ja kirsikat.

Annostele taikina muffinssivuokiin ja paista n. 1/2 tuntia. Minulla tästä tuli 24 muffinssia. Koristele tomusokerilla ja tarjoile vanilijakastikkeen kanssa. Nämä on niin suklaatuhtia tavaraa, että vanilijakastike on must.

Chilisuklaakakkua a la Raksuni-mun

Kinasimme kumpi tekee kakkua, onhan huomenna synttärit. Minä olisin tehnyt juustokakkua ja Raksuni-mun chilisuklaakakkua. Chilisuklaa voitti. Raksuni-mun sai reseptin työkaveriltaan, joka somasti ehdotti, että "tee tää". Ilmeisesti lähde oli ET-lehti; sopii hyvin meille Martoille.

Tämä on oikeasti chilisuklaamutakakku.

Aineet:

200 g tummaa suklaata

2-3 tl chilihiutaleita

200 g voita

2,5 dl sokeria

5 kananmunaa

1 3/4 dl vehnäjauhoja

3/4 dl kaakoajauhetta

Voitele ja leivitä vuoka, isohko piirakkavuoka. Sulata suklaa, esim. vesihauteessa ja sekoita siihen chilihiutaleet. Vaahdota toisessa astiassa voi ja sokeri. Vatkaa voisokerivaahtoon muna kerrallaan. Lisää sulatettu suklaa. Yhdistä jauhot ja kaakoa ja lisää seokseen. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan. Paista 175 asteessa n. 25 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Kakku saa jäädä keskeltä hieman kosteaksi. 

Tarjoile jäähdytettynä vanilijavaahdon ja vaikka kirsikkahillon kanssa.

Ihquu! 

Suklaasalami

Olin ajatellut tehdä töihin "joululahjaksi" ranskalaisen hedelmäkuivakakun, resepti löytyi uudesta Glorian Ruoka & Viini lehdestä. Mutta kuten niin monta kertaa aikaisemmin saman lehden kanssa, jotain olisi pitänyt tehdä mielellään vuorokautta aikaisemmin. Voisiko sinne saada sellaiset liikennevalot, joissa näkyy, että ruuan "kypsytteleen ja/tai maustumiseen" tarvitaan x vuorokautta.

Uhmasin kohtaloa, ja ryhdyin selaamaan vanhempaa joulunumeroa (2009), ja sieltä löytyi hassu salamisuklaa. Suklaa, joka näyttää salamilta, mutta toki maistuu joltain muulta. Ja joo, onhan siinä se "mielellään seuraavaan" aamuun, mutta nyt sen pystyi järjestämään, toisin kuin eilen, jolloin olisi pitänyt laittaa aprikoosit ja rusinat konjakkiin maustumaan. Ei nyt vaan satu olemaan konjakkia talossa, kaikki on juotu :D

Aineet:

250 g tumma suklaata, mielellään vähintään 40%

1 dl pähkinöitä (esim. cashew, pistaasi, manteli)

1 dl suolattuja maapähkinöitä

2 dl digestivekeksiä

60 g voita

1,5 tl kanelia

3/4 dl erikoishienoa sokeria

2 kananmunan keltuaista

Tomusokeria koristeluun

Murskaa pähkinät karkeaksi rouheeksi, voi hyvin jäädä isohkoja sattumia. Murskaa digestivekeksit. Sulata suklaa ja voi. Itse tein sulatuksen astiassa, joka oli vesihöyryssä, eli kiehuvan vesikattilan päällä. Kun suklaa ja voi ovat sulaneet, sekoita joukkoon pähkinät ja keksi, kaneli ja sokeri ja lopuksi kananmunan keltuaiset. Anna massan jäähtyä huoneenlämmössä n. tunti. Levitä työtasolle kaksi n. 40 cm pitkää tuorekelmun palaa. Nosta puolet massassa toiselle tuorekelmulle, ja pyöritä siitä kelmun päällä makkara. Kääri makkara tuorekelmuun, sulje päät. Tee toinen makkara. Laita pötköt leivinpaperin sisään ja paketti jääkaappiin... mielellään yön yli.  

Avaa leivinpaperi ja levitä sille siivilöityä tomusokeria. Avaa makkarat tuorekelmusta ja pyöritä ne tomusokerissa, kunnes ne ovat kauttaaltaan valkoiset. Leikkaa makkarasta noin sentin mittaisia palasia.Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin leikkaamista, vasta n. 15 minuutin kuluttua, ettei makkara murenisi. Leikkasin heti, oli kiire töihin. Säilytys jääkaapissa.

Hyvää, helppoa ja hauskaa! Ranskalainen kuivakakku jäänee kotijoukkojen iloksi, tuskin siitä työkaverit pahastuivat, päinvastoin!