Grillikauden avaus - jo oli aikakin

Grillikauden avaus on yleensä viimeistään vappuna. Viime vuonna muistan grillanneeni lumien keskellä huhtikuussa, sain grillata yksin, ruokavieraat pysyttelivät lämpimissä sisätiloissa.

Tämän kauden avausta on hidastanut viime kauden päätös, kun grilli puhisi ja puhkui, liha ei tuntunut kypsyvän, ja tulikin tuolloin tällöin sammui, ja sitten haisteltiin kaasua. Jokin oli grillissa vikana, siinä se sai sitten marinoitua pihassa katoksen alla koko pitkän syksyn, vielä pidemmän talven, lyhyen kevään... Kunnes avasin kannen, nostin parilan pois, ritilän pois, kivet pois... ei mitään ulkoista vikaa. Avasin kaasun, tuikkasin tulen, tarkistin, että pesuvedellä pyöräytetystä kaasujohdosta ei noussut kuplia. Ei mitään vikaa. Ostin uudet kivet (edellisestä vaihdosta on ehkä kuusi vuotta), pesin parillan, rasvapoltin sen grillissä, samalla kuulostelin, josko viime kesä vika toistuu. Ei toistunut. Tuo rasvapolttovaihe oli sangen miellyttävä: lueskelin vieressä kirjaa "Kulkurin valssi Toscanassa" kyytipoikana Toscanalaista punkkua. :)

Verdict: grillikauden voi avata!

Nyt ei snobbailtu, kaivelin jääkaapista vanhoja perunoita, pesin ja pienin ne, tein niistä kaksi folionyyttiä, molempiin vähän valkosipulia ja voita ja oliiviöljyä, toiseen nyyttiin pieneksi silputtu tomaatti ja tuoresipuli, basilikan lehtiä, ja vähän suolaa. Toisen nyytin kaverina oli vain Afrikan paprikaa ja suolaa. Saksalaiskaupan valmiiksi marinoidut kanansisäfileet putsasin marinaadista, ennenkuin laitoin grilliin. Nyytit saivat kypsyä reilun puolituntia, kanafileet ehkä 10 min.

Tämä kaikki salaatin kera. Ah, grillikausi on avattu. Näin päästään vanhoista perunoista eroon ennenkuin uusien perunoiden kausi on kunnolla avattu.

Jälkiruuaksi söimme Raksuni-Mun uutta lähiruokabravuuria. Raparperi suoraan omasta pihasta, ja raparperimuffinssit omasta uunista. Oi ihana kesä!  

Nokkosen purema

Kesä tuli, ja tuli myös aika leikata nurmikko. Meillä nurmikko leikataan mikkihiirileikkurilla nimeltään Narsissi. Narsissin työn jälki näkyy lähinnä siitä, että nurmi ja muu kasvillisuus lakoaa hetkeksi, kun Narsissi on käynyt kylässä. Muuhun kasvillisuuteen lasketaan myös nokkoset. Niitä emme antaneet Narsissin kaadettavaksi, vaan Raksuni Mun leikkasi niitä ison kasan, tuoreita nuoria nokkosia ruokaa varten.

Antonio Carluccin pinaattipyöryköiden sijaan syntyikin nokkospyöryköitä.
Pinaattipyörykkä ohje löytyy täältä. Korvaa pinaatti tuoreilla nokkosilla, ja pidä varasi. Ryöpätyt nokkoset eivät enää polta.

Pelottavista yrteistä lempeitä kattilan kautta.

Söimme näitä tällä kertaa vihreän salaatin kera, ja taisi siihen ilmestyä pala paistettua halloumijuustoakin. :)

Näin sitten kotipuutarhan satokausi on avattu, toukokuun 19. päivä.

Helpon Italian herkun vaikea nimi

"Duu, niinkuin Duudsonit ja sitten ukkosmyrsky", näin Raksuni Mun keksi muistisäännön, kun tämän ruokalajin nimi ei uponnut päähäni. Dundari. Vain onko se sittenkinkin ndundari? Resepti tuli vastaan Katinkan blogista, ja siellä tämä ruoka sai otsikon Ndundarit. Löysin sille nimeksi myös ndundari con salsa di pomodoro e basilico. Eli Nduudsonit ukkosmyrskyssä ? :D

Duudsoni aineet

200 g vehnäjauhoja

220 g ricotta juustoa

20 g raastettua parmesania

3 kananmunan keltuaista

hyppysellinen muskottipähkinää, suolaa ja pippuria

Myrskyaineet:

700 g säilöttyjä tomaatteja

3 valkosipulin kynttä

tuoretta basilikaa

öljyä

Tästä tulee n. 3-4 annosta.

Aloitetaan duudson-palleroista. Sekoita kulhossa keltuaiset, mausteet ja juustot; parmesania on alkuperäisessä ohjeessa tuo 20g, mutta minä taisin tuplata sen. Ricottaa laitoin koko purkin, joka on vähän enemmän kuin ohjeessa. Lisää lopuksi vehnäjauhot, tässä vaiheessa kannattaa jo käyttää käsiä. Italiassa tässä varmaan pitäisi olla durum -vehnäjauhoja, mutta minä tein ihan tavallisista. Taikinasta pitäisi tulla tasaista. Pyöritä siitä pitkä pötkylä n. 1,5 senttiä halkasijaltaan, ja leikkaa pötkylästä n. sentin mittaisia palasia. Painelin palaset haarukalla, jolloin niihin tuli haarukkakuvio.

Laita vesi kiehumaan, pallerot keitetään runsaassa vedessä. Samalla, kun vesi lämpenee, tee kastike. Kuulota rouheiksi paloiksi leikatut valkosipulit öljyssä. Lisää tomaatit. Säilyketomaatit ovat sen verran pehmeitä, että voit ne pieniä sopiviksi paloiksi pannulla. Anna porista hiljaa kannan alla, sillä aikaa kun pallerot keitetään. Kun palleroiden keitinvesi kiehuu, lisää sinne suola, ja pallerot. Pallerot ovat valmiit, kun ne nousevat pintaan, ja siinä ei montaa minuuttia mene. Kun pallerot nousevat pintaan, nosta ne vaikka reikäkauhalla tomaattikastikkeen sekaan. Lisää lopuksi basilika, ja sitä voi olla runsaasti. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile parmesanraasteen kanssa. Syö ja nauti.

Ensi kerralla laitan reilummin basilikaa, nyt sitä tuli vain muutamia lehdykäisiä, johtuen heikosta sadosta. Lisäksi voisin tehdä tomaattikastikkeen tuoreista tomaateista. 

Kuka sanoo, että ruuan valmistuksen pitäisi olla monimutkaista. Tätä oli hauska tehdä, se syntyi nopeasti ja se oli hyvää. 

Parsaa vieraassa keittiössä - terveysrisotto ;)

Kokkaaminen vieraassa keittiössä tuo omat haasteensa, nyt pääsin puuhaamaan uuden karheaan Pikku Siskon keittiöön. Pimeähköstä kapeasta tilasta oli tehty valoisa keittäjän unelma, oli paljon työskentelytilaa. Kun yläkaapit oli jätetty trendikkäästi pois, työskentelytila tuntui erikoisen avaralta. Vain välineet ja aineet olivat hukassa, niin minulta kuin myös Pikku Siskolta. 

Toin mukanani parsan, parmesanin ja valkoviiniä, risottoriisistä olin esittänyt tilauksen etukäteen. Muuten mentiin sillä mitä kaapista löytyi ja lyötyihän sitä. Sitruuna suorastaan huusi päästä mukaan.

Aineet:

puntti vihreää parsaa

50-100 g parmesan juustoa raastettuna

1 sipuli silputtuna

2 valkosipulin kynttä silputtuna

1 sitruunan kuori raastettuna

1/2 sitruunan mehu

1,5 mukillista risottoriisiä

1 l kasvislientä

1-2 dl valkoviiniä

tuoretta basilikaa silputtuna

curryä ja paprikaa

oliiviöjyä paistamiseen

Napsaisa parsasta puumainen osa ja kuori tarpeen mukaan. Pätki parsat n. 2-3 sentin mittaisiksi paloiksi jättäen kuitenkin kukan kokonaiseksi. Paista palaset pannulla öljyssä, jonka sekaan olet lisännyt sitruunasta raastettu kuori. Muutama minuutti riittää. 

Kuumenna kasvisliemi ja anna sen kiehua hiljalleen. Meidän kasviliemi oli sen verran suolaista, että tämä risotto ei lisäsuolaa kaivannut. Tee risotto kasarissa tai kattilassa. Kuullota öljyssä sipulit, lisää mukaan curry ja paprika. Molempia reilusti (2-3 tl). Lisää riisi ja kääntele riisiä kunnes riisi näyttää läpikuultavalta. Lisää viini. Riisin kypsytys vaiheessa lisää kasvislientä pienissä erissä (vajaa desi) aina kun riisi on edellisen kierroksen nesteen imenyt. Tätä jatkuu niin kauan (15-20 min) kunnes riisi on sopivan kypsää, eli al dente.

Ota kasari hellalta, lisää joukkoon kypsät parsat, parmesan raaste, basilika ja sitruunan mehu. Tässä vaiheessa laitan risottoon yleensä myös voita, mutta sitä ei kaapista löytynyt, lisäsin tilkan oliiviöljyä.  Anna hautua muutama minuutti kannan alla ennen tarjoilua.

Söimme tällä kertaa risotton salaatin kanssa. Mikä yllättävintä, tulos oli loistava, ihan ilman voita. Teimme sen: terveysrisotto. :)

Terveysjuoma

Jälkkärinä söimme Stokkan herkun herkkuleivosta: mangojuustokakkua, ja päällä vielä valkosuklaata. Pala leivosta on mielenterveysruokaa. :)

Keittoa makeasta perunasta eli bataattikeittoa

Vappuvieraista he, jotka keittoa maistelivat, kyselivät miten ja mistä se oli tehty. Sehän oli ihan tavallinen bataattikeitto, ilman sen suurempaa suunnitelmaa, ihan niinkuin muutkin arkiruuat, sen mukaan mitä kaapista löytyy. No joo, nyt oli bataatti vartavasten hankittu. :)

Bataattikeittoa basilikanlehdillä koristeltuna

Aineet:

1/2 kg bataattia

1-2 perunaa

1/2 silputtua sipulia

1/2 inkivääriä, eli sellainen parin kirsikkatomaatin kokoinen pala

1-2 tl currya

tölkki kookosmaitoa

1 l kasvislientä

1 tl chili hippusia

öljyä paistamiseen

Kuori ja pilko bataatit ja perunat. Kuulota sipulit öljyssä, jonka sekaan olet lisännyt curryn. Tämän voi tehdä suoraan keittokattilassa. Lisää loppuvaiheessa myös raastettu inkivääri. Kun sipuli on pehmennyt, lisää chili, kasviliemi, bataatit ja perunat. Chilinkin voisi varmaan laittaa samaan aikaan curryn kanssa? Anna kiehahtaa, laske vähän lämpöä ja anna juuresten kiehua rauhassa pehmeiksi. Soseuta pehmeät juurekset sauvasekoittimilla. Lisää kookosmaito, sekoita ja anna kiehahtaa. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja chiliä.

Tarjoile ja nauti tuoreen leivän kanssa.

Herkut lähikaupasta - parsaa parmakinkulla

Tunnustus: tämän illan herkut löytyivät siitä saksalaisesta kaupasta, viikon tarjouksena nippu parsaa, ja päälle vielä hollandaiskastiketta pussista.

Ihanaa se kuitenkin on: vihreät parsaa, parman kinkkua, hollandaisekastiketta ja parmesanjuustoa.

Illan suurin haaste olikin saada skumppapullo auki, siinä kun oli uusi keksintö: korkki jonka avulla avattu skumppa säilyttää kuplansa jääkaapissa, mutta miten se skumppa säilyisi? :D

Avokadokana kotkotkot lime liemessä

Halusin tehdä jotain avokadosta kanan kanssa, jotain jossa olisi guacamolen makuja, muttei kuitenkaan guacamolea. Löysin reseptin, joka kulkee nimellä "Avokado Chicken Parmigiana", ja siitä lähdin sitten viemään tätä eteenpäin. Päätin leivittää kanafileet murskatulla cornflakesillä, jotta saisin ympättyä vähän maissia. Mäntsälän sijaan matkalla Tex-Mex taivaaseen?

Aineet:

4 kanafilettä

3 dl cornflakesia eli muroja murskana 

1 kananmuna

2 limeä
suolaa ja pippuria

2 kypsää avokadoa

1/2 chiliä

3 valkosipulin kynttä

1/2 tuoretta korianteria

75g juustoa raastettuna

Ensin kana uuniin. Uuni lämpiämään. Katso kanapaketista fileen kypsennyslämpö ja aika, ne vaihtelevat fileen paksuuden mukaan. Kana kypsytetään uunissa, ensi vaiheessa siellä on vain leivitetty kana, ja lopuksi lisätään avokadotahna ja juustoraaste, ja ne saavat olla sen jälkeen uunissa n. 7-8 min.

Mutta aloitetaanpa alusta. Suolaa kanafileet. Raasta limen (limejen? - apua) kuori, ohuesti ohuesti, ja purista mehu talteen. Lisää muromurskaan (sitä menee n. 3 dl) limeraaste ja raastettua mustapippuria, levitä matalalla lautaselle. Riko kananmuna ja vatkaa keveysti haarukalla ja lisää sekaan n. puolet limen mehusta. Upota fileet yksi kerraallaan ensi kanamunalimeliemeen ja leivitä muroissa. Nosta leivinpaperin päälle uunipellille.ja siitä eteenpäin kuumaan uuniin.

Tästä tulee tahnaa, ei guacamolea :D

Tee seuraavaksi avokadotahna. Halkaise avokadot ja kaavi "liha" astiaan. Lisää loppu limen mehu, chiliä, valkosipulin murskatut kynnet ja koriantteri. Sekoita sauvasekoittimelle. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Joku voisi sanoa, että teit sitten guacamolea!

Kun kanafileet ovat olleet ekan osan uunissa (meillä 10 min), ota ne uunista, levitä päälle avokadotahna ja lopuksi juustoraaste. Takaisin uuniin. Laitoin vielä viimeisiksi minuuteiksi grillivastukset päälle saadakseni väriä juustoon.

Tarjoile salaatin kanssa.

Tuomio: hyvistä aineista pitäisi tulla väistämättä hyvää. Niin tuli tästäkin, mutta ei tajunnan täräyttävää, mikä oli odotus. En suolannut kanafileitä, vaan luotin siihen että muroissa on tarpeeksi suolaa, ei ollut. Tahna oli tuoreeltaan aika tujua eli chili tuntui, mutta uunissa käyttäminen ilmeisesti katkaisi kovimman terän. Kyllä me kuitenkin tykättiin, ihana iltapala.

Kana kateissa ? 

Yksinkertaista kokkausta a la Antonio Carluccio

Ostin vuosi sitten kirjamessuilta Antonio Carluccion kirjan "Simple cooking". Sitä on silmäilty ja selailtu, mutta vasta nyt oli aika tarttua toimeen ja tehdä perjantai-iltaan Rigatoni alla Giardiniera con Polpettine di Spinaci. Ei siis lihapyöryköitä vaan pinaattipalleroita rigatoni-pastan ja pikkelsin kera. Giardiniera tarkoittaa tosiaan jonkin sortin pikkelsiä, ja tässä tapauksessa se tehdään kesäkurpitsasta. 

Eikä tämä tosiaan ollut vaikeaa.

Pinaattipyörykät

Aineet:

500 g tuoretta pinaattia

suolaa ja pippuria

2 kananmunaa

hyppysellinen muskottipähkinää

1 tl valkosipulitahnaa

100 g tuoretta vaaleaa leipämurskaa

50 g parmensan juustoa raastettuna

Pese pinaatinlehdet, ja laita suolattuun kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Valuta lehdet. Koita saada mahdollisimman paljon nestettä pois painelemalla massaa käsin tai lastalla sihtiä vasten. Tai anna vaan valua kaikessa rauhassa. Pilkko massa pieneksi.

Laita pinaatti keskikokoiseen astiaan, lisää sekaan rikottu muna, suolaa ja pippuria, muskottipähkinä, valkosipuli, leivänmurut ja parmesan. Sekoita. Tästä pitäisi tulla kiinteää massaa. Jos massa on liian vetistä, niin lisää leipää.

Tee massasta pieniä pyöryköitä. Antonio suositteli paistamiseen tekniikkaa nimeltä "shallow-fry" ei siis "deep-fry". Tulkitsemme sen runsaassa öljyssä paistamiseksi. Tässä kohtaa Raksuni-mun hoksasi verrata tätä vesijumppaan.  Jumppaa matalassa tai syvässä vedessä: syvässä vedessä jalat eivät yllä pohjaan, kun taas matalassa vedessä yltää. Eli paista öljyssä pohjakosketuksella. Kuumenna ensin öljy hyvin, laske lämpö (tasoita) ja paista pallerot, n. 4 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pallerot talouspaperille. Pidä pallerot lämpimänä, minä laitoin ne n. 100-asteiseen uuniin. 

Meidän pallerot olivat sen verran vetisiä, ettei niistä saanut tehtyä pinaattipalloja. En halunnut enää lisätä leipää, joten nostelin lusikalla kökköjä pannulle. Onnistui se niinkin.

Yltää pohjaan.

Pasta & pikkelsi

Aineet:

400 g Rigatoni pastaa, sellaisia isoja putkia

suolaa ja pippuria

-kastike-

2 valkosipulin kynttä pieneksi silputtuna

1 chili pieneksi silputtuna

8 rkl oliiviöljyä

2 kesäkurpitsaa pieneksi raastettuna

60 g parmesania raastettuna

Keitä pasta al denteksi, eli ei ihan läpikypsäksi. Säästä pari lusikkallista pastan keitinvettä kastiketta varten. 

Paista öljyssä valkosipuli ja chili, älä anna valkosipulin ruskistua. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, ja keittele 3-4 min, kunnes kesäkurpitsa alkaa pehmetä. Lisää parmesan, maista ja mausta. Lisää joukkoon pasta ja syrjään otettu keittovesi. 

Kuvittelin olevani ovela, ja tein kastikkeen ensin ja sitten vasta keitin pastan. Pieleen meni. Kastike jähmettyi massaksi. Ei se makua haitannut, mutta ensi kerralla oikeassa järjestyksessä: ensin pasta, sitten kastike! 

Asettele lautaselle pasta ja päälle pinaattipallot. Käy kimppuun. 

Pinaattipallerot maistuivat vielä paremmalta seuraavana päivänä, eli jos on aikaa, niin kannattaa tehdä pallerot etukäteen. Suunnittelimme jo retkeä paikalliseen markettiin, sieltä sai oivia pinaattipaketteja. Jos tekisi vaikka kilon jemmaan. Tästä tuli suosikki! 

30.3.2013 Reilua kuukautta myöhemmin saman ruuan äärellä, mutta nyt saatiin pyörykät pysymään kasassa. Keitetyt pinaatit saivat rauhassa valua suodatinpussissa, n. 3-4 tuntia ja leivän sijasta käytin korppujauhoja.

Hömpsää lisukkeena

Yksinkertaista ja helppoa vaihtelua ruokapöytään lisukkeilla. Kirjoitimme tauluun porkkana-zuccini hömpsä.

Porkkanahömpsä:
Kuori 2 isohkoa porkkanaa. Veistele porkkanoista lastuja kuorimaveitsellä. Pyöräytä lastut öljyssä, lisää vähän rakuunaa (1/2 tl), suolaa ja ripaus ruokosokeria.

Kesäkurpitsahömpsä:
Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. Suolaa ja anna kurpitsan itkeä. Pyyhi kyyneleet, käännä siivut ympäri ja toista itketys. Leikkaa siivut ohuiksi suikaleiksi. Pyöräytä suikaleet öljyssä ja afrikan paprikassa (1 tl).

Levitä hömpsät uunikestävään vuokaan ja anna kypsyä 200 asteisessa uunissa 15-20 min.

Me söimme tätä kanakastikkeen lisukkeena, mutta toimii varmaan myös kevyenä iltapalana sellaisenaan.

Burgundinpata Juliaa mukaillen

Julia Childin burgundinpata on jo legenda. En ole sitä koskaan tehnyt, ohjeen pituus on uuvuttava ja monivaiheinen. Raksuni-mun ihmetteli tätä kovin. Eikö pata ole ruoka, jossa aineet laitetaan pataan, pata uuniin ja sitten odotellaan tuntikausia kuola suupieliä pitkin valuen?

En lähtenyt orjallisesti seuraamaan Julien ohjetta, mutta läheltä liippaa.

1. vaiheen aineet:

700 g naudan paistilihaa

170 g pekonia

1 porkkana

1 sipuli
2 rkl vehmäjauhoja

muutama laakerinlehtin

1 rkl tomaattipyrettä

1 tl timjamia
1 valkosipulin kynsi

5 dl lihalientä

2 dl punaviiniä
öljyä paistamiseen

Ota liha vähintään tunti ennen ruuan valmistusta jääkaapista huoneenlämpöön lämpenemään. Leikkaa liha kuutioiksi, n. pari senttiä suuntaansa. Poista samalla mahdolliset kalvot. Kuivaa lihat talouspaperilla. Leikkaa pekoni parin sentin mittaisiksi. Viipaloi porkkana ja silppua sipuli. Laita uuni lämpenemään n. 230 asteeseen.

Kuumassa liha ruskistuu.

Aloita paistaminen pekonista. Kuumenna paistinpannu, ruskista pekoninpalat. Pekonia paistaessa en yleensä käytä rasvaa, koska pekonista sitä riittävästi pannulle sulaa. Nosta pekoninpalat lautaselle, jonka päällä on talouspaperi. Talouspaperi imee ylimääräiset rasvat. Paista seuraavaksi naudanliha, 3-4 erässä. Pannun pitää olla kuuma, mutta ei sellainen, että liha palaa. Jos pekonin rasva on jo käytetty, niin lisää pannulle hieman öljyä. Ruskista lihat nopeasti joka puolelta, ja nosta pataan. Kun lihat on paistettu, laske pannulla lämpöä alhaisemmalle, lisää hieman öljyä ja käytä pannulla porkkana ja sipuli. Kaada lopuksi pannulle hieman lihalientä ja anna kiehahtaa. Näin saadaan pannulta kaikki ihanat maut mukaan pataan. Tässä vaiheessa padassa on kuitenkin vasta naudanliha, muut odottavat.

Sekoita naudanlihojen joukkoon vehnäjauhot, ja laita lihat kuumaan uuniin neljäksi minuutiksi. Ota lihat uunista ja laske uunin lämpö 150-160 asteeseen. Lisää pataan pekoni, porkkana, sipuli, murskattu valkosipulin kynsi, timjami, laakerinlehdet ja tomaattipyree. Sekoita. Lisää lihaliemi ja punaviini. Nesteen pitäisi juuri ja juuri peittää lihat. Julien ohjeessa viiniä on suhteessa enemmän, itse siinä säästelin, kun lapset sitä vähän vierastavat. Nosta nesteen lämpö kiehuvaksi hellalla, ja siirrä sen jälkeen uuniin, kansi padan päällä. Pata saa olla uunissa 2-4 tuntia, vähän riippuen lihapalojen koosta.

Padan nostatellessa kuolaa suupieliin valmista sipuli ja sienet.

2. vaiheen aineet:

10-15 salottisipulia
2 dl kasvislientä
nippu persiljaa
laakerinlehti
200 g tuoreita herkkusieniä
voita ja/tai öljyä paistamiseen

Katsoin youtubesta, kun Julia Child valmisti pataa, ja siitä opin oivan tavan kuoria sipulit. Salottisipuleiden kuoriminen on varsin puuduttavaa hommaa, mutta Julia käytti sipulit nopeasti kiehuvassa vedessä, ja sen jälkeen kuoriminen sujuikin kuin leikki! Kiitos Julia! Eli kuori sipulit. Laita paistinpannulle öljyä ja voita kuumenemaan. Ruskista kokonaiset sipulit rasvassa, varo ettei kuori mene rikki. Anna sipulien pehmetä pannulla n. 10 min. Lisää kasvisliemi, laakerinlehti ja persiljanippu ja anna sipulien kypsyä hitaasti vajaa tunnin. Siirsin itse sipulit ja liemen pieneen kattilaan kypsymään.

Banaanisalottisipuleita ja persiljaa.

Julia opetti myös sienten pesun. Yleensä olen harjannut sienet, tällä kertaa laitoin sienet kulhoon ja kaadoin päälle kylmää vettä. Hiekat ja roskat irtosivat somasti. Nostele sienet talouspaperille ja kuivaa ne. Lohko sienet neljään osaan. Kuumenna pannulla voita, ja kun voi on sulanut, lisää joukkoon sienet. Paista sieniä miedolla lämmöllä 5 min.

Herkkusienet, ja koko ajan sama pannu. 

Kun liha alkaa olla kypsä, niin maali lähestyy. Ota pata uunista, kun liha on kypsää, eli haarukka uppoaa lihaan sulavasti. Laita siivilä kattilan päälle ja kaada padan sisältö siivilään. Kaada lihat takaisin pataan ja laita liemikattila liedellä. Tässä kohtaa kannattaa maista ja lisätä tarvittaessa suolaa ja/tai pippulia. Keitä liemi kasaan. Mitä se nyt oikein tarkoittaa? Liemestä pitäisi tulla sopivan "paksua", mutta ei siis Paksua. Jos liemestä tulee liian paksua lisää joukkoon lihalientä (tai jos sipuleista jäi kasvislientä, niin sitä). 

Lisää pataan sipulit ja sienet, sekoita. Kaada päälle liemi. Nosta liedelle ja anna kiehahtaa. Voila. Valmista on.

Tarjoile perunoiden tai riisin kanssa. Me söimme tällä kertaa perunamuusin kanssa, ihan vaan että se uppoaisi lapsille paremmin. 

Olihan se muheeta. Vaikka sipulit tulikin tosi pehmeiksi. Kiitos Julie, ihana pata, ja hyviä vinkkejä.  

ps. Katsoin elokuvan Juliasta ja Juliesta aikoinaan tuoreeltaan leffateatterissa, vuonna 2009. Silloin tuskin tiesin mitä on bloggaminen tai ruokablogit. Leffan jälkeen ajattelin, että kylläpä Meryl Streep veti överit. Mutta ei, Julia Childin oli niin persoonallinen puhetyyli. Katso itse:

Sulaa suuhun

Niin tässä on sitten käynyt, pidän sienistä, ei kerrota kenellekään. Sain joululahjaksi sienihulluta siskoltani toistamiseen kuivattuja suppilovahveroita. Edellisellä kerralla, noin kymmenen vuotta sitten, annoin ne lopulta naapurille. Vuosien varrella sisko on toisinaan kysellyt haluanko suppiksia, ja olen kohteliaasti kieltäytynyt, ei ole menekkiä. Liekkö siskolla huono muisti, mutta tänä jouluna hän löi käteeni partajugurttipurkillisen suppiksia. 

Joulusta on nyt reilu kuukausi, ja nyt ne alkaa olla käytetty: risottoon, pelmeneihin ja ihan viimeisenä hullutuksena kesäkurpitapaistokseen. Tein kesäkurpitsapaistosta ensimmäistä kertaa, kun kokeilin pari vuotta sitten karppausta. Yleensä teen sen jauhelihatomaattikastikkeen, ja sellaisena se kelpaa lapsillekkin, jotka kesäkurpitsaa muuten vierastavat. Tänään ei kuitenkaan tehty lastenruokaa, vaan aikuisten versio suppiksilla.

Aineet
400 g naudan jauhelihaa

1 dl kuivattuja suppilovahveroita

1 sipuli

1 kesäkurpitsa

1 tl kasvisliemijauhetta

1 prk ranskankermaa

1 dl vettä

nippu persiljaa

mustapippuria, chiliä ja paprikaa

1 - 2 dl raastettua juustoa
öljyä paistamiseen

Laita kuivatut suppilovahverot veteen turpoamaan.

Viipaloi kesäkurpista, n. 1/2 sentin viipaleita ja levitä viipaleet leikkuulaudalle, ripotte päälle suolaa ja anna itkeä n. 5- 10 min. 

Laita uuni lämpiämään n. 200 asteeseen, voitele vuoka.

Silppua tässä välissä sipulit.

Pyyhi talouspaperilla kesäkurpitsan päältä kyyneleet, ja leikkaa "tikuiksi". Levitä tikut vuokaan, mausta paprikalla (1-2 tl) ja sekoita. Laita uuni vuokaan.

Kuullota sipulisilppua n. 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Ruskista samanaikaisesti jauheliha. Purista sienistä vesi ja lisää sipuleiden joukkoon. Paista n. 5 min, kunnes neste on hävinnyt. Sekoita joukkoon ruskistettu jauheliha. Lisää vesi, kasvisliemijauhe, silputtu persilja ja mausteet. Anna kiehahtaa. Sekoita lopuksi joukkoon ranskankerma.

Ota kesäkurpitsa uunista, ja lisää vuokaan sieni-jauhelihaseos. Sekoita. Ripottele päälle juustoraaste, ja laita paistos uuniin vielä puoleksi tunniksi.

Uunista leijaileva tuoksu oli tyrmäävä, odottavan aika oli pitkä.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen

Kuvittelin tekeväni noin neljän hengen annoksen, söimme sen kaksin ja nopeasti. Täytyy lähteä analemaan siskolta sieniä.

Hetkeä myöhemmin

Siitä karppauksesta, voi sitä juuston määrää, voi sitä rasvan määrää, voi sitä finnien määrää.

Lasten suosikki, kaikkien kaveri - makaronilaatikko

Meilläkin syödään sitä. Kaikille se maistuu, ja onneksi se on niin helppo. Arjen sankari! Ei hitustakaan glamouria, mutta toimii kuin kone. Tässä yksi versio, se tämän iltainen, ensi kerralla jostain kohtaa varioiden.  Perusasiat ovat: paistettu jauheliha oman maun mukaan, keitetyt makaronit, munamaito, päälle: juustoa tai mannaryynejä tai juustoja ja tomaattisiivuja tai jotain muuta.

Aineet:

400g naudan jauhelihaa

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

400 g tomaattimurskaa

400 g sarvimakaronia2 tl kasvisliemijauhetta

2 tl currya

mustapippuria myllystä  

ripaus chiliä

öljyä paistamiseen

Munamaito

3-4 dl maitoa

2 kananmunaa

Päälle juustoraastetta n. 1 dl

Silppua sipulit. Kuumenna öljy pannulla, lisää curry, laske lämpö. Lisää sipulit, kuullota miedolla lämmöllä sipuli, myös valkosipuli. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää tomaattimurska ja kasvisliemijauhe. Anna hautua kannen alla. Lisää lopuksi pippuri ja chili.

Laita uuni päälle, 200 astetta.

Keita makaroni kypsäksi sillä aikaa kun jauheliha kypsyy ja muhii.

Munamaito: Riko munan rakenne, ja sekoita maito joukkoon.

Voitele vuoka öljyllä. Kaada vuokaan jauheliha ja makaroni ja sekoita. Lisää lopuksi munamaito. Nostele seosta, jotta munamaito pääsee tunkeutumaan makaronien sisuksiin. Jos nestemäärä tuntuu pieneltä, niin lisää vielä vähän maitoa. Munamaito ei täysin peitä jauheliha-makaroniseosta, mutta ei paljon puuttukaan. Levitä päälle juustoraaste. Laita laatikko uuniin noin puoleksi tunniksi. Kun otat laatikon uunista, kallista vuokaa. Jos munamaitoa nousee pintaan nesteenä, laita laatikko vielä vähäksi aikaa uuniin.

Tästä tuli arkiruoka kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle. Pari annosta päätyi pakastimen kautta työpaikkalounaaksi, ja yksi jääkaappin kautta esiteinille välipalaksi ennen säbätreenejä.

Se niin toimii, vuodesta toiseen.

Pelmenit

Uusin Glorian Ruoka ja Viini (01/2013) tarjosi paljon hyvää kokeiltavaa. Yksi monista oli pelmenikeitto, ja siinä erityisen kiinnostavaa oli pelmenit. Niitä en ole koskaan tehnyt itse, on aika kokeilla. Ne muistuttavat kovin ravioleja, mutta tekeminen on ehkä yksinkertaisempaa.

Pelmenitaikina:

1/2 dl kylmää vettä

1 kanamunan keltuainen - huoneenlämpöinen

1 tl öljyä

2 3/4 dl (175g) vehnäjauhoja

Ennen kuin aloitat taikinan teon, murskaa tai puristele kuivatut sienet ja laita ne veteen likoamaan. Nämä tulevat siis täytteeseen. Jos et käytä kuivattuja sieniä, niin tämä vaihe on tarpeeton.

Sitten taikanaan. Sekoita veteen huoneenlämpöisen kananmunan keltuainen ja öljy. Lisää jauhot vähän kerrallaan, kunnes taikina on kiinteä. Itse laitoin kaikki jauhot kerrallaan ja tuorepastailmiö iski jälleen, jauhoja oli liikaa, joten jouduin lisäämään vähän vettä. Paketoi kiinteä sileä taikanapallo tuorekelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan, kun teet täytettä. Tästä määrästä sain 15 pelmeniä.

Noista jauhoista vielä, ostin taannoin Verkkokaupasta 5 EUR mitta-astian, jossa on kaikki perusmitat desit, kupit, litrat jne. Mutta se toimii myös puntarina. Älyttömän kätevä esine, vaikka sen joutuukin käsin tiskaamaan.

Täyte:

1 dl kuivattuja sieniä, esim. suppilovahveroita

150 g lampaan jauhelihaa

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

suolaa, pippuria, paprikajauhetta

Luonteva paikka säilyttää kuivattuja suppiksia.

Valmis täyte.

Jos käytät tuoreita sieniä, niin leikkaa ne pieneksi silpuksi. Silppua sipulit. Kuulota niitä miedolla lämmöllä 15 min. Ruskista jauheliha toisella pannulla voissa. Laita ruskistettu liha odottamaan. Purista likoamassa olleista sienistä enin vesi. Lisää sienet sipulin joukkoon. Paista sipulisienimuhennosta kunnes kaikki neste sienistä on haihtunut. Mausta. Yhdistä lopuksi kaikki täyteaineet. Maista ja mausta lisää tarvittaessa. Anna jäähtyä. Täytettä tuli vähän reilusti, lopulta taisin käyttää vain puolet, ja loput päätyivät pakastimeen odottamaan seuraavaan pelmenikertaa, joka taitaa toteutua pikapuolin.

Ota taikina jääkaapista, jauhota leipomisalusta, ja leivo taikinasta pötkylä ja leikkaa siitä n. 15 palasta. Kauli jokaisesta palasta ympyrä. Ei ole kamalan vakavaa, jos ympyrät eivät ole ihan täydellisiä. 

Laita jokaiselle ympyrälle nokare täytettä. Kostuta sormi vedessä ja kostuta sormella ympyrän kehä. Vesi toimii "liimana". Taita ympyrä puoliympyräksi, ja puristele reunat tiukasti yhteen. 

Pelmenit voi joko kypsentää lihaliemessä tai keitossa, noin 5 min. Perinteisesti ne tarjoillaan smetanan ja suolakurkun kera.

Näistä tuli ihania, ja näitä on helppo varioida vaihtamalla täytettä ruokayleisön mukaan. Keitosta sitten erikseen.

Kanakeitto thaimaalaisittain

En ole koskaan käynyt Thaimaassa, mutta kaikki sitä kehuvat ja ruoka on kuulemma hyvää. Ehkä joku päivä, kunhan ensin olen kolunnut läpi muut suosikit. Thai-ruoka kokemukseni ovat siten hyvin ei-thaimaalaisia, enemmänkin Helsinki-painotteisia.  Enkä osaa sanoa kuinka kaukana olen autenttisesta kokemusta, mutta onko sillä lopulta väliä, kun keitosta tuli ihanan pehmeän mausteista.

"Tom yam ja jotain" keittoja olen tehnyt useamminkin ja varioinnut, mutta tällä kertaa päätin hakea aitoja asioita etnisestä kaupasta, ja niitähän Hakaniemen suunnalta löytyy. Löysinkin sieltä limen lehdet, sitruunaruohon ja galangal-juuren. Viimeisin oli ensikokemus. Kaikki oli pakastettuina, ja erityisesti ihmettelin limen lehtien pakastusta, koska ne olivat kuivattuja. Miksi kuivata ja pakastaa? Kotona kyllä huomasin, että kun ne olivat sulaneet, niissä oli parempi, limempi tuoksu kuin joskus vuosia sitten espoolaisesta K-kaupasta ostamistani pelkästään kuivatuista lehdistä.

Aineet:

400 g kanafilettä

3 sitruunaruohoa

1 peukalon kokoinen galangal juuri

5 limen lehteä

3-4 chiliä

1 lime

1 purkki kookosmaitoa

1/2 punasipulia

1 dl kuivattuja suppilovahveroita

1 l kanalientä

2 rkl thaimaalaista kalakastiketta

(2 pkt nuudeleita) 

Pieni kanafileet suikaleiksi. Poista sitruunaruohon kanta ja leikkaa n. 4-5 cm pitkiksi pätkiksi. Raasta tai silppua galangal juuri. Raasta hyvin pestyn limen kuori, ja purista mehu lasiin. Silppua sipuli. Poista chilistä siemenet ja pilko palasiksi.

Koska en pidä keitetyn kanan haaleasta väristä, niin päätin ruskistaa kananpalat ensin pannulla. Ruskista kananpalat öljyssä, jonka sekaan on lisätty limenkuoriraaste. Kuulota samalla pannulla sipuli.

Kiehauta kanaliemi. Lisää ruskistetut kananpalat, sipulit, sienet, chili, limen lehdet ja sitruunaruoho. Anna kiehua n. 10-15 min, kunnes kana on kypsää. Maista. Lisää chiliä, jos haluat lisää potkua. Lisää  keittoon galangal-juuri, kookosmaito ja kalakastike. Kiehauta, ja lisää lopuksi limen mehu.  Jos haluat täyttävämpää, niin lisää lopuksi vielä nuudelit. Keitto on valmis, kun nuudelit ovat kypsät, eli heti kun keitto taas kiehuu.

Limen lehdet ja sitruunaruohon varret eivät ole tarkoitettu syötäväksi. Kyllähän nekin syö, mutta etenkin sitruunaruoho on vähän puisevarakenteista. Ne voi kerätä joko ennen tai ruokailun aikana keitosta syrjään.

Valmis keitto, nuudelien kanssa se toimi pääruokana, mutta ilman nuudeleita alkuruokana.

"Mä voisin ottaa alku- ja pääruokana."

Zuppa pomodoro eli tomaattikeittoa - "maailman parasta"

Tomaatti on yksi lempivihanneksistani. Nyt ei ole kuitenkaan tomaattikausi, joten tomaattikeitto syntyy pääsääntöisesti purkkiaineista.  Mukana on kuitenkin paketillinen kirsikkatomaatteja, jotka käytin uunin kautta, jotta niiden maku korostuisi. 

Toscanassa tehdään Pappa al Pomodoro, siihen tulee myös leipää, mutta tämä on ihan vain tomaattikeittoa, mutta erikoisen hyvää sellaista. :)

Aineet:

2 prk murskattua tomaattia 

250 g kirsikkatomaatteja

vettä

2 kanaliemikuutiota

3 valkosipulin kynttä

1 sipuli

1 tuore basilika

1 prk tuorejuustoa

oliiviöljyä
suolaa

jauhettua mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Irroita basikan lehdet varsista, pilko varret. Silppua sipulit.

Pistele kirsikkatomaattien pinta rikki ja levitä ne laakeaan uunin kestävään vuokaan, lisää joukkoon noin 1/3 silputusta valkosipulista ja 1/4 basilikanlehdistä. Lisää ripaus mustapippuria ja suolaa myllystä. Kaada päälle ruokalusikallinen oliiviöljyä, sekoita. Laita paistumaan uuniin 20 minuutiksi.

Tomaatit ennen uuniin menoa.

Uunista ulos.

Kuumenna oliiviöljyä kattilassa, lisää sekaan sipulit ja basilikanvarret, kuullota. Lisää tomaattimurska, täytä toinen tomaattimurskarasia vedellä ja kaada vesi kattilaan. Lisää kanaliemikuutiot ja mustapippuri. Kiehauta, pienennä lämpö ja anna kiehua hiljalleen kannen alla sen aikaa että uunitomaatit ovat valmiit.

Sekoita keittoon tuorejuusto. Tuorejuusto voi olla myös maustettua, meillä sattui olemaan aurinkokuivatun tomaatin makuista. Lisää keittoon vielä uunissa pehmenneet tomaatit, mahdolliset liemet uunivuuasta ja basilikanlehdet. Anna kiehua vielä hiljalleen 5 minuutta

Tarjoile tuoreen vaalean leivän kanssa. Laitoin itse tomaattien jälkeen uuniin vielä puolivalmiit patongit, jotka kypysyivät sillä aikaa kun keitto valmistui. 

"Maailman paras" Zuppa pomodoro

Raksuni-mun sanoi, että kirjoita sinne blogiin, että tämä on maailman parasta tomaattikeittoa. Noin, se on tehty. :)

Tuorepastaa - ei mennyt niinkuin Strömsössä

Jo lapsesta asti mielestäni parasta ruokaa on ollut pasta, sen ymmärsi jo äitinikin, joka toi minulle Rooman matkaltaan tuliaiseksi kummallista perhosen muotoista pastaa. Siihen aikaan kaupasta sai vain sarvimakaronia ja spagettia. Spagettia oli kahta sorttia, tavallista ja sellaista älyttömän pitkää. Se pitkä oli ehkä 50-60 cm pitkässä laatikossa ja spagetit oli taitettu kertaalleen, eli mittaa yhdellä nauhalla oli 100-120 cm.

Kypsään tuhtiin keski-ikään päästyäni, tein tai oikeasti teimme vihdoin tuorepastaa. Raksullani on pastakone, ja koti oli täynnä pastan ystäviä, siis toimeen.

Taikinan taikaa etsin Alastoman Kokin kirjasta, jonka mukaan neljän hengen annosta varten tarvitaan 8,5 dl durum vehnäjauhoja ja 5 isoa kananmunaa. Jamien mukaan öljy ja suola on teollista pastan valmistusta varten.

Siis keko jauhoja pöydälle ja kolo keskelle.

Koloon rikotut munat, jotka "vatkasin" varovasti haarukalla, ja aloin nostelemaan munan sekaan jauhoja. 

Mutta altaassani oli reikä ja kaikki munat uhkasivat valua pöydän reunalle ja siitä yli,

 Paniikki.

Mäyräkoirakin siinä jo kyttäsi sattumia..

Sain kuin sainkin munat pelastettua jauhojen sekaan ja mäyräkoira jäi lipomaan huuliaan. Sekoitin ja vaivasin, hikoilin ja kiroilin, taikinasta ei tullut kiinteää, vaan mureni käsiin. Munat oli loppu ja kaupat kiinni, olihan Uuden Vuoden Päivä. Lisäsin vähän oliiviöljyä, epätoivo jatkui, ja hiki virtasi (tuli se suolakin siis). Jaoin taikinan palasiin ja ajattelin, että pienemmissä erissä saisin taikinan kiinteytymään - ei ollut iloa siitäkään. Aurinkokin laski ja minä vaivasin. Lopulta luovutin, laitoin taikinan pakettiin ja jääkaappiin miettimään, prkl. Istuin sohvalle mököttämään ja otin dekkarin käteeni. Ei siitäkään mitään tullut, jotenkin tilanne oli pelastettava. Katselin jauhopaketin pastaohjetta ja siinä puhuttiin vedestä... Taikina ulos kaapista, sekaan vähän vettä, ehkä 1/2 desiä, ja johon alkoi taikina kasaantumaan, kiinteytymään. Vaivasin sitä vielä vajaa kymmenen minuuttia ja sain siitä sellaisen siloisen pallon, kiedoin sen elmukelmuun ja takaisin jääkaappiin. Ei tullut silkkistä 5 minuutissa, kuten Alaston Kokki lupaili.

Puolisen tuntia myöhemmin kaiveltiin kaapista pastakone, ja aloitettiin veivaus. Tässä vaiheessa varhaisteinipoika osoitti ensimmäistä kertaa kiinnostusta ponnisteluihimme. 

Jaoin taikinan noin viiteen osaan, ja tein ensin paloista levyn kaulimella ja sitten sitä ryhdyttiin mankeloimaan pastakoneella, kierros kierrokselta ohuempaa. 

Jostain syystä levyt kääntyivät, tekivät outoja laskoksia ja lopulta myös repeilivät, mutta saimme kuin saimme kasan tagliatellia. 

Tuorepastaa, jeeee!

Ei mennyt niinkuin Stömsössä, mutta maaliin päästiin. Tuorepastaa ja kanttarellikastiketta. Oih, mikä ateria.