Perinteinen taatelikakku

Sain tämän reseptin opiskelukaveriltani joskus 80-luvulla, terveiset Tornioon. Tällä reseptillä on tehty useampia taatelikakku joka joulu sen jälkeen. Ennen sitä en ollut taatelikakusta kuullutkaan.

Joka vuosi reseptin esiinkaivaminen on yhtä työlästä. Reseptikansioni on paksu ja epäkäytännöllinen, siitä ei marttapisteitä kerry. Ensi vuonna avaan vain tietokoneen ja se on siinä.

Aineet:

3 dl vettä

2 dl sokeria

1 taatelipaketti

200 g voita

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

1-2 tl vanilijasokeria

Kaada kattilaan vesi, sokeri ja taateli. Keitä soseeksi. Ota kattila hellalta ja sulata sekaan voi. Anna jäähtyä hetken. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen. Lisää lopuksi jauhot, joihin on sekoitettu nostatusaineet ja vanilijasokeri. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. 

Paista n. tunti 180 asteessa.

Kakun kannattaa antaa maustua jääkaapissa ainakin yön yli. Ennen tarjoilua voi vielä ripotella päälle tomusokerilunta.

"Joulumenu"

Vietin joulun Raksuni kanssa, ihan vain kaksistaan, oi meitä onnen possuja. Päätimme jo hyvissä ajoin, että perinteinen jouluruoka ei kuulu joulupöytäämme. Joulupöydän parasta antia on mielestäni/mielestämme kalat, kalat ja kalat. Siitä sitten rakentamaan kolmen päivän ruokalistaa. Joulukalenterista oli joulukuun aikana tupsahtanut punaista risottoa ja tryffelin makuista pastaa, nekin pidettiin mielessä.

Aattona söimme blinejä ja muikun ja siian mätiä, kaverina punasipulia, suolakurkkua ja smetanaa, ja kyytipoikana shampanjaa. Tätä sitten sulattelimme vuorokauden.

Joulupäivänä kypsyttelin hyvän tovin (melkein tunnin) rossorisottoa, joka oli maustettu salvialla ja kevätsipulilla. Kaverina nopeasti pariloidut lohisiivut eli ohueksi viipaloitua suolalla maustettua lohta, jota käytettin nopeasti pannulla ja kruununa avokado-wasabitahna. Olimme siirtyneet juomapuolella jo skumppaan. :) Tätä sitten sulattelimme vuorokauden.

Tapaninpäivänä jo arki lähestyy, joten jo arkisempaa ruokaakin: tryffelipastaa, vihreää parsaa, parmankinkkua ja hollandaisekastiketta. Tulihan siellä se kinkkukin. Taisin ennen joulua jollekulle uhota, että meillä ei jouluna kinkkua syödä, ja jos syödään niin korkeintaan parmankinkun muodossa.

Hmm, ehkä vähän snobia? Mutta joulumenu minun makuuni. Välipaloina suklaata ja juustoa.Tätä sitten sulattelemme loppuvuoden.

Jouluhuvi valmistui sopivasti ennen loman loppua.

Kaksi palaa puuttui kahdesta tuhannesta.

Marttaglögi

Minusta tulee kohta Martta, ihan pakko, oon niin paljon kaikkea hyvää ja viisasta sanottavaa. Olen kuitenkin ikärasisti, ja pidän itseäni ylivoimaisesti liian nuorena marttoihin, ovathan he jo kepeästi keski-ikäisiä tai jopa vielä vanhempia, kuten minä.

Martat vinkkasi, että jos aiot viettää joulua kaapissa, siivoa se!

Martat myös esitteli joulukalenterissaan glögin, jossa oli alkoholia (suurta paheksuntaa!) ja sitähän oli ihan pakko kokeilla.

Glögiaineet

1 tl kardemumman siemeniä

2 pestyä appelsiinia

1 dl sokeria

1 pullo puolikuivaa valkkaria

Kuori appelsiinistä perunankuorimaveitsellä kuoren pinta (ei syvältä). Murskaa huhmareessa kardemumman siemenet. Mittaa kattilaan kardemumma, appelsiinin kuorisiivut, sokeri ja 1 dl valkkaria. Kiehauta ja keittele 5min. Ihana tuoksu leviää keittiöösi.

Anna jähtyä, ja anna maustua yön yli.

Siivilöi kattilaan mausteliemen nesteet, ja lisää loppu viini ja lämmitä, älä kiehauta.

Koristele karambola siivulla.

Tarjoile!

Joulun odotusta ja pipareita

Sain äidiltä "perintönä" piparireseptin. Kotona se kulki punaisen paksun keittokirjan välissä, äidin kauniilla käsialalla pienen pienelle paperille kirjoitettuna. Perinteitä noudattaen kopion sen itselleni myös pienelle paperille. Tarina kertoo, että äitini isosisko oli reseptin saanut sodan jälkeen 50-luvulla Kokkolan emäntäkoulun oppina. Täti täyttää joulun alla 82. Hänelle pipariset terveiset Kuopion suuntaan. 

Tällä reseptillä on siis meidän perheen piparinälkää hoidettu. Joskus kymmenen vuotta takaperin reseptiä koeteltiin ja tein kilpailevan taikinan, eikä kilpailija ollut mikä tahansa, vaan legendaarisen Mysi Lahtisen ohjeen mukainen. Yksi joulu, kaksi taikinaa, ja arvovaltainen kotiraati teki päätöksen: meillä syödään edelleen Kokkolan emäntäkoulun pipareita. 

Piparitaikina kannattaa tehdä edellisiltana, jotta taikina saa kunnolla maustua. Lapsuuteni mukaviin muistoihin kuului myös äitini parkaisut, kun taikinakulho oli kummasti tyhjentynyt yön aikana. 

Aineet

jauhoseos

1 kg vehnäjauhoja

4 tl ruokasoodaa

 maustekastike

2 dl siirappia

2 tl kanelia

2 tl maustepippuria

1 tl inkivääri

1 tl neilikkaa

muut aineet

425 g voita

425 g sokeria

1 muna

2 dl kermaa

Alkuperäisessä reseptissä on se ongelma, että se sisältää vain aineet, eikä juuri muita ohjeita, kuin että mausteet keitetään siirapissa. Joka vuosi pohdin, että missä järjestyksessä aineet yhdistetään, ja tänä vuonna sekosin täysin, ja tajusin sen vasta kun taikina oli ollut jääkaapissa jo useita tunteja.

Eiköhän se oikea oppisesti mene jotenkin näin. Kiehauta mausteet, siirappi, voi ja sokeri koko ajan sekoittaen. Anna keiton jäähtyä. Sekoita joukkoon muna ja kerma. Lopuksi lisää vehnäjauhosoodaseos pienissä erissä.  

Mutta tällä kertaa siis sekoilin: kiehautin mausteet siirapissa, annoin voin sulaa sen jälkeen kuumaan siirappiin. Siirsin seoksen kattilasta taikinastiaan, lisäsin sokerin, seuraavaksi kerman ja lopuksi vatkasin sekaan vielä munan. Tähän liemeen sitten lisäilin pienissä erissä vehnajauhosoodaseoksen.

Taikinan sekoittaminen oli tällä uudella järjestyksellä paljon kevyempää.

Lopulta se oli kuitenkin yhtä raskasta kuin aina  ennenkin, mutta vain lopussa.

Valmista on, habaa siinä tarvittiin, hirmusti ;)

Siinä se, taikina saa sitten levätä ja maustua peitettynä yön yli jääkaapissa.

Leivinpöytä kannattaa jauhottaa hyvin, ja mekin ymmärsimme ensimmäisen satsin jälkeen siirtyä pois loisteputken alta: jos taikina lämpenee, niin pipareiden siirtäminen pellille on kovin vaikeaa. Eli pienissä erissä kaulitaan taikina levyksi, painellaan piparimuoteilla piparit, ja nostetaan pellille, jossa on leivinpaperi. Paista 200 asteessa n. 7-10 minuuttia. Ole tarkkanna, palavat helposti. Koita pitää taikina viileänä, kierrätä taikanan jämät jääkaapin kautta. Anna valmiiden piparien jäähtyä tasaisella alustalla ennenkuin alat kasaamaan niitä minnekään.

Valmiit piparit voi syödä sellaisenaan. Me innostuimme koristelemaan. Koristeluun tarvitaan tomusokeria, elintarvikeväriä ja vettä. Elintarvikeväri piti ennen hakea aptiikista, mutta nykyään sitä saa ainakin meidän lähikaupasta samasta hyllystä kuin kanelin.

Laita pieneen kuppiin tomusokeria, lisää vähän vettä ja sekoita. Sopiva jäykkyys sokerimassalle on lähellä Turun sinappia. Lisää lopuksi väri. Teimme pursottimet pakastepusseista, joiden kulmaan saksilla leikattiin reikä.

 

Piparinmakuista joulun odotusta!