Gnocchit - peruna- vai pastapallerot?

Torstain hesari yllytti minut viimein kokeilemaan gnocchien tekoa. Ja tietysti Raksuni Mun sitä kovin komppasi, onhan gnocchit hänen suosikkinsa. Lueskelin gnocchien "historiasta" joka johti aina muinaisiin roomalaisiin, tosin peruna tuli Eurooppaan vasta 1500-luvulla, joten muinaiset roomalaiset söivät perunattomia gnoccheja.

Oma teoriani gnocchien synnystä on italialaisten äitien neuvokkuus. Miten saada pastakansa syömään perunaa? Tehdään muusia perunoista, lisätään jauhoja ja väitetään, että tämä on pastaa. Lähdinkin googlettamaan termiä "Gnocchi della Nonna", isoäidin gnocchi.

Perusohje on seuraava: Ruoka-aineita seuraavasti: jauhoisia perunoita 400 g, venhäjauhoja 100 g, yksi muna. Tästä tulee gnoccheja kahdelle. Keitä perunat kypsiksi. Kuori perunat ja muusaa ne vaikka haarukalla. Sekoita perunan joukkoon vehnäjauhot ja muna. Vaivaa taikina käsin. Jos se on liian kosteaa, lisää jauhoja. Leivo taikinasta "mato", josta leikkaa parin sentin pätkiä. Pyöritä käsissä palleroiksi. Laita vesi kiehumaan, lisää keitin veteen suolaa. Pudottele pallerot kiehuvaan veteen, ja kun ne nousevat pintaan, nostelet valmiit gnocchit vedestä reikäkauhalla. Pallerot nousevat pintaan parissa minuutissa.

Meidän perjantai-illan gnocchiannos sisälsi vielä salvia-voikastikkeen ja voissa paistetun kuhafileen. Kastike on yksinkertaisista yksinkertaisin. Kuumenna kattilassa 2 rkl voita, 1 rkl oliiviöljyä, lisää sekaan salvianlehtiä vähintään 10. Kastike syntyi gnocchien kiehuessa. Kaada salvialiemi valmiiden gnocchien päälle.

Tässä vielä gnocchit Gennaron toimesta ja aina yhtä intohimoisena. Sieltä selviää myös miten gnocchi lausutaan. Minä tosin olen jo oppinut italian tunneille, että tuo c:n jälkeinen h tekee c:stä kovan, eli lausutaan k:na <gnoki>.

Joulumielellä punajuurta, vuohenjuustoa ja pastaa!

Punajuuri kuulunee jouluun? Joten söimme ensimmäisen lomapäivän kunniaksi punajuurivuohenjuustopastaa.

Chiliä juustoraasteen alla?

Aineet:

2 punajuurta

pieni sipuli

1/2 vuohenjuustotankoa

1 tl rakuunaa

mustapippuria myllystä

1/2 tl viinietikkaa

pastaa 2-3 hengelle

parmesania

Kuori punajuuret, ja tee lastuiksi esim. kuorimaveitsellä. Silppua pieni sipuli. Pieni vuohenjuustotangosta noin puolet. Laita pastavesi kiehumaan. Paistinpannulle tulee sen sijaan öljyä ja rakuunaa  ja sipulisilppu. Kuulota hetki ja lisää punajuuri. Kypsyttele punajuurta pannussa sillä aikaa kun pasta kypsyy. Lisää punajuuren sekaan myös hyppysellinen sokeria tai hunajaa, etikka ja myllystä mustapippuria  Kun pasta alkaa on lähestyä valmista, sekoita punajuuriseoksen joukkoon vuohenjuusto.  Kun juusto alkaa pehmetä, lisää sekaan vielä tilkka pastan keitinvettä.

Valuta pasta (ota talteen tilkka keitinvettä) ja kaada tarjoiluastiaan. Lisää sekaan punajuuriseos, ja tarvittaessa vielä vähän pastan keitinvettä. Tarjoile parmesanraasteen kera (ja skumpan kera).

Jouluntapainen, eikö totta? Jälkiruuaksi suklaakakkua punajuuresta.

Pizza Perfecto

Pizza Perfecto!

 

Pizzoihin tutustuin kauan kauan aikaa sitten, kun Ouluun tuli kaupungin ensimmäinen pizzapaikka, Pizzeria Vesuvio. Siskoni päätyi sinne tarjoilijaksi, ja ei ollut kovin tavatonta, että hän kotiutui sieltä pizza kainalossa. Siinä yhteydessä alkoi rakkauteni katkarapuihin, niistä ei ennen oltu meillä kuultu saati maistettu. Ouluun muuten tuli ensin pizzeria, sitten vasta hampurilaisbaari, ja siitä vielä tovi eteenpäin niin saatiin kiinalainen ravintoa. Tämä oli se "jo muinaiset roomalaiset" osuus.

Pizzan pohjasta ollaan montaa mieltä, yksi tykkää paksusta, toinen ohuesta ja kolmannelle se on ihan saman, kunhan on täytteet kohdallaan. Itse olen enemmän ohuen kannalla, vaikka varmaan enemmän olen tehnyt sellaista pullataikinaapohjaa eli paksuhkoa. Joitakin vuosia sitten hurahdin Glorian Ruoka ja Viini lehden pohjaan (tai ehkä kuitenkin siihen valkoiseen päälliseen). Pohjan kanssa hakkasin päätäni seinään hermoromahduksen partaalla. Kun yritin kaulia pizzapohjaa, niin taikina tarttui mainiosti sekä kaulimeen että leivinpöytään. Sinnikäs kun olen, niin olen päätäni samaan seinään hakannut jo 4-5 vuotta, tosin pizzaa meillä on tehty harvakseltaan.

Katsoin TV:stä kahta ahnasta italialaista ("Two greedy italians"), joista Gennaro Contaldo teki pizzaa alppimaisemissa, ja oi kuinka helpolta se näytti. Pakko kokeilla. 

 

Taikinan leipominen oli aivan täydellistä. Ei tarttunut mihinkään, sitä saattoi nostella, ja olisin heittänyt ilmaankin, niinkuin elokuvissa, jos Raksuni Mun ei olisi ollut kovin huolissaan pizzansa kohtalosta. 

 

 

 

Taikina a'la Gennaro Contaldo

500 g vehnäjauhoja

2 tlk suolaa

7g kuivahiivaa

3,2 dl vettä (lukewarm)

 

Sekoita jauhot, suola ja kuivahiiva isossa kulhossa. Lisää vähän kerrassaan vesi kädellä sekoittaen. Kun kaikki vesi on lisätty ja jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, lisää jauhoja. Tee taikinasta pallo ja anna sen levätä liinan alla noin 5 min. 

Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, ja jaa kahteen osaan. En tainnut itse vaivata ihan 10 minuuttia. Yhden Eros Ramazottin ja yhden Gianna Nanninin jälkeen taikina tuntui valmiilta. 

 

Levitä puhdas keittiöpyyhe pöydälle, jauhota pyyhettä hieman ja laita taikinapallerot liinalle. Peitä taikina toisella liinalla, joka voi olla vaikka hieman kostea. Anna taikinan nousta vähintään 30 min lämpimässä paikassa.  Me kävimme välillä vaateostoksilla ja osallistuimme ystävän muuttotalkoisiin, sinä aikana taikina pullistui somasti.

 

Leivo kaulimen kanssa taikinasta kaksi suurehkoa pizzapohjaa.

 

Pizzassa pohja on kuitenkin vain pohja, kaiken kruunaa täyte, ja katkaravut sopisivat siihen mainiosti. :) 

Mutta ei tällä kertaa. Stokkan herkusta oli matkaan tarttunut "tryffelikerma"-purkki. Sellaista vaaleaa tahnaa, päällä teksti tartuffo, 80g. Ristin sen nyt tryffelikermaksi. Tätä levitettiin pizzan pohjalle, sen lisäksi mukaan tuli kiehautetut vihreät parsat, parman kinkkua ja päälle vielä pieni kerros raastettua mozzarellaa. Teimme kaksi pizzaa, toisen ilman kinkkua ja toisen kinkun kanssa, huolena oli että kinkku peittää sekä parsan että tryffelin ihanat maut. Ei huolta. Kaikki maut maistuivat. Päälle vielä ripaus mustapippuria.

 

Täyte kahteen pizzaan:

vaalea tryffelikerma, 80g

nippu vihreää parsaa (napsauta kova varsi pois, kuori ja kiehauta suolatussa vedessä)

parmankinkku 8 viipaletta

pieni pussi raastettua mozzarellaa

 

Vielä pizzan valmistuksesta. Silloin kun hakkasin päätäni Glorian ohjeen kanssa, tehdessäni valkoista pizzaa, huomasin (ja Raksuni Mun sen vielä muisti) ihan vain sattumalta, että kannattaa käyttää pizzapohja ilman täytettä uunissa pari minuuttia, niin pohja ei imaise kastiketta. Näin teimme myös tehdessämme nämä herkut, eli pizza pohjat ensin uuniin pariksi minuutiksi sellaisenaan, ulos uunista, täytteet päälle ja takaisin uuniin 10 minuutiksi.

 

Ai niin, uunin pitää olla sitten kuuma, 240 astetta. 

Pizza perfecto on valmis! 

Tämä on versio ilman kinkkua. Ihanaa sekin.

ps.  mulla ei oo harmainta aavistusta, miksi tämä teksti on boldia.. Blogger oi blogger.

Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto?

Mihin lääketeollisuutta enää tarvitaan, kun salvia auttaa kaikkeen:

"Salviassa on estrogeenisesti vaikuttavaa hormonia, jolla on suotuisa vaikutus vaihdevuosien hormonaalisiin vaivoihin ja kivuliaisiin kuukautisiin.
Se ehkäisee hikoilua ja lievittää kuumia aaltoja.
Salvia auttaa myös hermostoperäiseen ja infektiotautien aiheuttamaan hikoiluun.
Hikoilua estävä vaikutus perustuu kasvin sisältämiin glykosideihin.
Salvialla on myös verensokeria alentava vaikutus, jota diabeetikot hyödysivät ennen insuliinin keksimistä;
tosin tietämättöminä oman sairautensa nimestä.
Salvian eteeristä öljyä käytetään yskänlääkkeissä limaa irrottavana ja yskänärsytystä lievittävänä rohtona.
Saponoginit lisäävät eritystä keuhkoputkien rauhasissa, jolloin lima ohenee.
Salvia sisältää runsaasti parkkiaineita, jotka yhdessä eteerisen öljyn kanssa vaikuttavat lääkitsevästi tulehduksiin.
Salvia ehkäisee syljen, maidon ja hien eritystä, supistaa limakalvoja, lievittää kouristuksia ja rauhoittaa.
Rosmariinihappo ja salviaöljy ovat antiseptisiä ja tulehduksia torjuvia.
Salvia tuhoaa laaja-alaisesti elimistössä taudinaiheuttajina toimivia sieniä, viruksia ja bakteereita.
Salvia lisää sapen eritystä, edistää ruoansulatusta ja rasvaisen ruoan imeytymistä, lievittää ilmavaivoja ja on ulostavaa.
Sillä on kohtua stimuloivaa vaikutusta ja se alentaa verenpainetta.
Tanshinonit rauhoittavat keskushermostoa.
 
Höyrytislaamalla saatua salviaöljyä käytetään mm. yskään ja muihin hengityselinvaivoihin, kuumeeseen,
poskiontelotulehdukseen sekä kurkku- ja nielutulehduksiin, kieli- ja kitalakitulehdukseen,ientulehdukseen,
ripuliin, ruoansulatusvaivoihin, ruokahalua parantamaan sekä sappi- ja maksavaivoihin.
Salvialla lievitetään virtsatietulehduksia, yöhikoilua, liiallista hikoilua, vaihdevuosihikoilua ja
masennusta sekä pelkotiloja, hermostuneisuutta ja stressiä.
Onpa tämä monipuolinen rohtokasvi avuksi myös toipilaille ja liikarasittuneille sekä päänsärystä ja migreenistä kärsiville.
Salvia parantaa tai helpottaa ulkoisesti käytettynä voiteissa, kääreissä ja kylpyvesissä ihon haavoja, paiseita, finnejä, jalkahikeä, reumatismia ja kihtiä. "

Lähde: http://www.herbosus.fi/carmolisInfoa.htm

Maria Grazia, kotihengetär Arezzosta opetti meille kuitenkin sen tärkeimmän: paista salvian lehdet runsaassa voissa, sekoita tämä keitetyn pastan kanssa. Päälle runsaasti parmesania. 

Eihän ruuan valmistuksen tarvi olla monimutkaista.

Paahtopaistin toinen elämä

Söimme sunnuntai-iltana paahtopaistia, normipaistia, 57 asteiseksi päivällä paistettua. Mukavasti punaista, muttei veristä. Minä vaan taidan olla ainoa meidän perheestä, joka tykkää, että naudanliha maisuu parhaalta hieman punaisena. Eli paistia jäi reilu siivu.

Päätin antaa paistille kuitenkin uuden mahdollisuuden. Mahdollisuus saisi mielellään olla sellainen, että lisäaineita ei tarvitsisi hakea kaupasta. Päivän mittaan mietin eri vaihtoehtoja, ja kuumimpana listalla pyöri meksikolaistyyppiset ratkaisut: kasviksia, paahtopaistia ja tortilloja tai chili-con-carnea, lihakeittokaan ei ollut kaukana kärjestä. Sitten muistin vuosien takaa "naudanlihaa osterikastikkeessa"-reseptin WSOY:n kustantamasta Thai-ruokakirjasta. Olihan siinä muutakin kuin osterikastiketta, mutta koko ruuan juju oli nimenomaan se kastike, sen verran muistin.

Kirjaa en sitten kaivellut esiin, tarkistin vain kotiin tullessani, että aineet löytyvät kaapista:

paahtopaistin jämä, vajaa puolikiloa

osterikastiketta, 3 rkl

soijakastiketta, 2 rkl

sweet chilikastike, 2 rkl

öljyä paistamiseen

wokkivihanneksia, pakasteita (250g)

toki tuoreet aina parempia (paprika ja kaksi porkkanaa)
ja mausteita oman maun mukaan

Ohje:
Leikkaa paahtopaisti ohuiksi suikaleiksi, lisää osterikastike ja soijakastike ja anna marinoitua n. tunti (vähempikin voi riittää). Kuumenna öljy pannulla, lisää lihat ja kypsytä hetki, lisää wokkivihannekset.Meillä oli sekä tuoreita että pakasteita, laitoin pannulle lihan seuraksi ensin pakasteet, ja lopuksi vielä hetkeksi tuoreet pieniksi pilkotut vihannekset. Ne jäivät sopivan napsakoiksi. Kun vihannekset alkavat olla sopivan kypsät, siis kypsyysaste mauan mukaan, lisää vielä sweet chilikastiketta. Laitoin itse pari ruokalusikallista, ja enemmänkin olisi mennyt. Tarjoile riisin, nuudelien tai salaatin kera.

Lopputulos oli aivan mainio arkiruoka. Sopivasti mausteita vaihtelemalla, saa tästä vielä enemmän oman makuista. Eka versio meni ilman muita mausteita, mutta ensi kerralla mukaan menee ainakin inkivääriä, currya ja juustokuminaa.

Paahtopaistia osterikastikkeella ja wokkivihanneksia

Katsoin vielä hetki sitten mitä siellä WSOY:n kirjassa lukikaan. Marinadissa suhteet olivat 250 g lihaa ja 2 rkl osterikastiketta, ei soijakastiketta. Lisäksi mukana oli maissijauhoa suurusteena, mutta sitä en tähän ruokaan kaivannut.

Ehkä meillä syödään jatkossakin paahtopaistia, nyt kun tiedän, että sillä on hyvä toinenkin elämä.