Koko kesä siinä meni, maalatessa, ja loppu metreillä laitoin vielä jarrut ja vaihteet kuntoon. Luovutus viikon myöhässä, mutta minun mielestä 100 vuotta liian aikaisin.
Purin pyörän osiin toukokuussa, runkoon jäi kiinni ohjaustanko, käsijarrukahva ja -vaijeri, polkimet ja hammasratas. Polkimiin pujotin leipäpussit, hammasrattaan teippasin ja ohjaustangon ympärillä pyöri jätesäkki suojana.
Siis maalausta koko kesän, kuutta eri väriä spraypullosta. Väri kerrallaan. Aloitin etu- ja takahaarukasta, koska molemmat olivat punaiset. Sen jälkeen etenin takahaarukkaa pitkin kohti pyörän runkoa. Aina kun tuli valmista yhden värin osalta teippasin valmiin osan piiloon. 7. elokuuta oli juhlava ilta irroitella teipit ja katsoa mitä alta löytyi. Hämmästyttävän hyvää jälkeä, teipit olivat pitäneet.
Seuraavaksi korjausmaalaus. Hah, nyt ei ollutkaan enää teippejä suojana ja spraymaali leviää pisaroina herkästi. Helposti olisin saanut korjausmaalata koko pyörän uudestaan, kunnes opin suojaamaan kaiken muuan paitsi korjattavan kohdan.
Korjausmaalausta seurasi "labelöinti", maalasin kultasella värillä pyörälle merkin "Bat Bike" ja keulaan vielä lepakon kuva.
Lopuksi vielä lakka päälle, ja sen verran autotallissa pöllysi, että pyörä sai kultahiekkaa pintaansa.
Nyt ei auttanut enää muuta kuin laittaa pyörä kasaan, ja tässä kohtaa vähän hirvitti. Olin ajatellut, että jos ei onnistu, niin vien osat ja rungon pyöräkorjaamoon, ja pyydän paketoimaan.
Aloitin ketjusta, koska se oli osa, jonka viimeisenä irroitin. Ketju oli pesty, ja se oli levännyt koko kesän muovisessa jäätelöpurkissa makoisassa kasvisöljyssä. Hyvin öljytty, sanoisin. Ketjutapilla ketju kasaan ja paikalleen, helppoahan se olisi ollut, jos luisto olisi ollut vähän huonompi.
Seuraavaksi rapakaaret ja tarakka. Ketjusuojan päätin jättää laittamatta, se kuitenkin jossain vaiheessa rupeaa rohisemaan. Eturengas lomps, takarengas lomps. Ja pyörä oli ajokunnossa. Ilman vaihteita, ja jalkajarrulla. Tässä kohtaa oli ystäväni syntymäpäivän aatto, ja olin vuosi sitten luvannut, että pyörä valmistuu ennen seuraavaa synttäriä. No joo, kyllähän se oli jo ajokunnossa.
Käsijarru. Yksinkertainen mekanismi, kunhan sen vain hoksasi. Hitaasta päästä kärsii koko kroppa, joka muutaman illan kumarteli jarrun päällä ja yritti saada sitä toimivaksi. Vaijeri vaihtoon ja valmista tuli.
Ja viimeinen taisto. Vaihteet. 7-vaihteinen Shimanon rumpuvaihde. Purkaessa käteen oli jäänyt vaihdekahva, hyväksi pahoinpidelty poikalasten toimesta. Kahvasta roikkui vaijeri, jonka toisessa päässä roikkui jokin osa... what a fck? Tutkailin, ihmettelin ja surffailin, ja vertasin omaan pyörääni, jossa myös Shimanon rumpuvaihteet. Totesin, että tuo jokin osa on ns. satelliitti (sellaisella nimellä se pyöränkorjaus kirjassa kulki), ja jonka pitäisi olla kiinni renkaassa. Tuuppasin sen siihen, ei pysynyt. Rakentelin palapeliä, kunnes se siihen asettui, ihan luontevasti omalle paikalleen. Toki tuoksinassa se oli jo vaijeristaan irronnut. Edelleenkin pyörä ajokunnossa. :)
Vein vaihdekahvan ja vaijerin pyöräliikkeeseen ja kyselin löytyisikö uutta. Myyjä katseli ihmeissään ja totesi, ettei tällaisia enään mistään. No, jokin vastaava sitten. Käteeni lyötiin sellainen vaihdekahva, joita näki ennen mopoissa, ja nyt vaihdepyörissä. Pyöritä ja vaihda. 14,50 sanoi myyjä ja totesi, että halvalla pääsin. Itse en ollut niinkään varma, mielessä väijyi vielä mahdollinen nöyrtyminen ja maksullisten pyöränkokoamispalveluiden käyttö. Pyöräkauppiaan apulainen arveli, että asennus vaati useamman pullon punkkua, ja että ne kannattaa laskea kuluihin.
Paketin mukana tuli myös käyttöohjeet. Jos joku niitä osaa lukea, niin kumarran. Samalla taktiikalla kuin aikaisemmenkin mentiin, selvitä mekanismi ja laita kasaan. Onneksi oli kaunis sunnuntai päivä, koko päivä aikaa. Osa kerraallan. Lopulta kiristin vaijerin paikalleen, istuin pyörän selkään ja ajoin kierroksen. Kaikki seitsämän vaihdetta käytössä ilman rutinaa. Hallelujah. Olinhan aika polleaa tyttöä! Pyörä ajokunnossa edelleenkin, nyt myös vaihteet toimii, jarrut toimii.
Viimeistely: uusi satula, pirrikello ja pisteenä i:n päälle uudet kädensijat, ruskeat nahkajäljitelmät. Kädensijat ujutin paikalleen ketjuöljyn avustamana.
Maanantaina luovutus, oi surkeutta, en ehtinyt ajaa sillä itse parkkipaikkaa kauemmaksi.
 |
| Hei, mä meen. |
