Pinaattitryffelipizza - ihana elämä

Tryffeliteema jatkuu...
Pizza x 2. Onhan se vähän tylsä tehdä kaksi samanlaista pizzaa, mutta kun me, siis minä ja Raksuni Mun tykkäämme molemmat tryffeleistä ja pinaatista.

Pizzan pohja on Gennardon satoa. Tuosta samasta taikina määrästä olen tehnyt joskus jopa kolmekin pohjaa.

Kaksi pizzataikinapalleroa.

Valkoinen pizza tuli tutuksi Glorian Ruoka ja Viini lehdessä ja sittemmin olen sitä löytänyt myös Italiasta, mikä ei sinänsä ole yllätys, mutta myös Tartosta, ravintolasta nimeltään La Dolce Vita. Valkoisessa pizzassa tomaattikastike korvataan tässä tapauksessa ranskankermalla. Ranskankerma (150 g) maustetaan sitruunalla. Teelusikallinen raastettua sitruunan kuorta riittää. Mukaan voi lisätä vielä muutaman tipan tryffeliöljyä.

Täytteenä tällä kertaa siis tryffelisiivut ja pinaatti.
Pinaattia olin varannut pienen laatikollisen (70g), tuoretta sellaista. Sitä menee helposti kaksikin, kolmekin. Käytä pinaatti pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada vesi ja pinaatti lävikköön. Purista pinaatista nesteet pois. Leikkaa pinaatti pieneksi, ja kuullota hetken aikaa tryffeliöljyssä. Jos olet valkosipulin ystävä, niin lisää pannulle myös yksi pilkottu valkosipulin kynsi. Laitoin sekaan myös pari oksaa tuoretta timjamia.

Tryffisiivut löytyivät purkista. 

Ennen uunia.

Uunista ulos, suloinen pizza.

Käytin leivotut pizzapohjat, jotka tietty olin voidellut keveysti tryffeliöljyllä, muutaman minuutin ajan kuumassa uunissa, ja vasta sen jälkeen levitin kerman, ja täytteet. Uunissa nämä namit olivat n. 10 min. Ja pizzoja paistaessa uuni saa olla kuumana (> 230 astetta).

Pizzaslice.

Oi ihana elämä.

Pizza Perfecto

Pizza Perfecto!

 

Pizzoihin tutustuin kauan kauan aikaa sitten, kun Ouluun tuli kaupungin ensimmäinen pizzapaikka, Pizzeria Vesuvio. Siskoni päätyi sinne tarjoilijaksi, ja ei ollut kovin tavatonta, että hän kotiutui sieltä pizza kainalossa. Siinä yhteydessä alkoi rakkauteni katkarapuihin, niistä ei ennen oltu meillä kuultu saati maistettu. Ouluun muuten tuli ensin pizzeria, sitten vasta hampurilaisbaari, ja siitä vielä tovi eteenpäin niin saatiin kiinalainen ravintoa. Tämä oli se "jo muinaiset roomalaiset" osuus.

Pizzan pohjasta ollaan montaa mieltä, yksi tykkää paksusta, toinen ohuesta ja kolmannelle se on ihan saman, kunhan on täytteet kohdallaan. Itse olen enemmän ohuen kannalla, vaikka varmaan enemmän olen tehnyt sellaista pullataikinaapohjaa eli paksuhkoa. Joitakin vuosia sitten hurahdin Glorian Ruoka ja Viini lehden pohjaan (tai ehkä kuitenkin siihen valkoiseen päälliseen). Pohjan kanssa hakkasin päätäni seinään hermoromahduksen partaalla. Kun yritin kaulia pizzapohjaa, niin taikina tarttui mainiosti sekä kaulimeen että leivinpöytään. Sinnikäs kun olen, niin olen päätäni samaan seinään hakannut jo 4-5 vuotta, tosin pizzaa meillä on tehty harvakseltaan.

Katsoin TV:stä kahta ahnasta italialaista ("Two greedy italians"), joista Gennaro Contaldo teki pizzaa alppimaisemissa, ja oi kuinka helpolta se näytti. Pakko kokeilla. 

 

Taikinan leipominen oli aivan täydellistä. Ei tarttunut mihinkään, sitä saattoi nostella, ja olisin heittänyt ilmaankin, niinkuin elokuvissa, jos Raksuni Mun ei olisi ollut kovin huolissaan pizzansa kohtalosta. 

 

 

 

Taikina a'la Gennaro Contaldo

500 g vehnäjauhoja

2 tlk suolaa

7g kuivahiivaa

3,2 dl vettä (lukewarm)

 

Sekoita jauhot, suola ja kuivahiiva isossa kulhossa. Lisää vähän kerrassaan vesi kädellä sekoittaen. Kun kaikki vesi on lisätty ja jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, lisää jauhoja. Tee taikinasta pallo ja anna sen levätä liinan alla noin 5 min. 

Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, ja jaa kahteen osaan. En tainnut itse vaivata ihan 10 minuuttia. Yhden Eros Ramazottin ja yhden Gianna Nanninin jälkeen taikina tuntui valmiilta. 

 

Levitä puhdas keittiöpyyhe pöydälle, jauhota pyyhettä hieman ja laita taikinapallerot liinalle. Peitä taikina toisella liinalla, joka voi olla vaikka hieman kostea. Anna taikinan nousta vähintään 30 min lämpimässä paikassa.  Me kävimme välillä vaateostoksilla ja osallistuimme ystävän muuttotalkoisiin, sinä aikana taikina pullistui somasti.

 

Leivo kaulimen kanssa taikinasta kaksi suurehkoa pizzapohjaa.

 

Pizzassa pohja on kuitenkin vain pohja, kaiken kruunaa täyte, ja katkaravut sopisivat siihen mainiosti. :) 

Mutta ei tällä kertaa. Stokkan herkusta oli matkaan tarttunut "tryffelikerma"-purkki. Sellaista vaaleaa tahnaa, päällä teksti tartuffo, 80g. Ristin sen nyt tryffelikermaksi. Tätä levitettiin pizzan pohjalle, sen lisäksi mukaan tuli kiehautetut vihreät parsat, parman kinkkua ja päälle vielä pieni kerros raastettua mozzarellaa. Teimme kaksi pizzaa, toisen ilman kinkkua ja toisen kinkun kanssa, huolena oli että kinkku peittää sekä parsan että tryffelin ihanat maut. Ei huolta. Kaikki maut maistuivat. Päälle vielä ripaus mustapippuria.

 

Täyte kahteen pizzaan:

vaalea tryffelikerma, 80g

nippu vihreää parsaa (napsauta kova varsi pois, kuori ja kiehauta suolatussa vedessä)

parmankinkku 8 viipaletta

pieni pussi raastettua mozzarellaa

 

Vielä pizzan valmistuksesta. Silloin kun hakkasin päätäni Glorian ohjeen kanssa, tehdessäni valkoista pizzaa, huomasin (ja Raksuni Mun sen vielä muisti) ihan vain sattumalta, että kannattaa käyttää pizzapohja ilman täytettä uunissa pari minuuttia, niin pohja ei imaise kastiketta. Näin teimme myös tehdessämme nämä herkut, eli pizza pohjat ensin uuniin pariksi minuutiksi sellaisenaan, ulos uunista, täytteet päälle ja takaisin uuniin 10 minuutiksi.

 

Ai niin, uunin pitää olla sitten kuuma, 240 astetta. 

Pizza perfecto on valmis! 

Tämä on versio ilman kinkkua. Ihanaa sekin.

ps.  mulla ei oo harmainta aavistusta, miksi tämä teksti on boldia.. Blogger oi blogger.