5. päivä: Degerby - Maarianhamina

Viimeinen pyöräilypäivä. Takaisin mantereelle, hyvästi saaristo. Niin se on täkäläisten mukaan, Maarianhamina on mantereella. :) Matka Långnäsista Maarianhaminaan oli vähän tylsä polkea, maantien laitaa. 

Hieman ennen Maarianhaminaa ylitimme kääntyvän sillan ja katselimme miten laivat onnellisina pääsivät kanavasta läpi.

Maarianhaminassa oli säpinää, meripäivät ja pride! Aivan, en uskonut ajavani suoraan homokeitaaseen.

Juhlien vai lämmön uuvuttama.

Pride näkyi myös meripäivillä sateenkaarilipun muodossa. Meillä ei vain ollut enää voimia hillua prideväen kanssa, kun takana oli monta pyöräilypäivää ja upea illallinen Ravintola Indigossa.

Seuraavana päivänä palautimme pyörät Ro-No vuokraamoon ja astuimme laivaan.
Ja mitä sieltä laivasta näkyikään: Ålandspride på Kobba Klintar, jag tror.

Mitä evääksi seuraavalle matkalle?
- 3-vaihteinen vuokrapyörä on riittävä
- jos tykkäät nukkua kuivassa, niin valitse bed and breakfast
- sadevaatteet ja -suojat matkaan
- varmista että saat ruokaa eli että joko kauppa tai ravintola löytyy reitin varrelta
- pelkällä suomen kielellä Ahvenanmaalla pärjää huonosti, mutta auttava lukioruotsi auttaa jo paljon
- hanki punkkirokotus ajoissa
- ja pidä avaimet tallessa!!!

4. päivä. Kökar - Degerby

Kökarissa pitää pitää huoli pyöränavaimista, muuten voi joutua sahaushommiin. Ja jos hukkaa avaimet omiin taskuihinsa, voi saada kuulla olevansa "Urpo"... ansaitusti.


Pyöränlukon murtamiseen tarvitaan myös oikeat välineet. Rautasahalla saa hinkata lukkoa auki koko päivän. Teräslaikalla se aukeaa muutamassa sekunnissa.

Pyörän vara-avaimen olisi voinut toimittaa Maarianhaminasta Kökariin: bussilla lauttarantaan, lautalla Kökariin ja vielä perille majapaikkaan, ihan tuttua Kökarilaisille muttei niinkään tuttua Maarianhaminalaisille.

Kadonnut avain myöhästytti meidät aamulaivalta, onneksi niitä lähti vielä kaksi muuta saman päivän aikana.

Kökarin ytimessä on hotelli ja ravintola Brudhäll, jossa kävimme lounaalla. Vaihteeksi jotain muuta kuin ahventa.

Saaristolaislaivalla Kökarista takaisin Överöhön, ja n. 16 km pyöräily Degerbyyn kylään Föglöön saarella. Matkamme savuista isoin, jos Maarianhaminaa ei otetaan lukuun.

Degerbyssä yövyimme ihanassa Enighetenissä. Enigheten oli majatalo jo 1700-luvulla.
Söimme Enighetenin ravintossa ehkä parasta koskaan lohikeittoa, joka tarjoiltiin söpöistä söpöimmässä pilkumissa. 

Onnelliset Enighetenissä!

3. päivä: Kumlinge - Kökar

3. päivä alkoi harmaana. Tiedossa oli kaksi laivamatkaa, ensin Kumlingesta Överööhön, ja sieltä parin tunnin päästä Kökariin.  Laivaa odotellessa voi vaikka hyppiä, etenkin kun on vähän kalsaa... onneksi siihen ei tarvinnut tällä matkalla tottua.



















Onneksi Överössä ei satanut, odotellessa ei paljon muuta voinut kuin pyöräillä lähimaastoissa, nauttia maisemista ja neuloa, jos oli neulottavaa.

Saaristolaivoja on monen kokoisia, eka matka värjöteltiin ikkunattomassa huoneessa kannen alla, toisella matkalla istuimme avarassa kahvilassa, jossa tarjoiltiin jopa skumppaa. 

Kökarissa paistoi jo aurinko.
Kökarissa pitää varoa tietä ylittäviä kotiloarmeijoita.

Kökarissa on suloinen omenasiiderin, - hillon ja yms. tuottaja. Peders Aplagård. Sieltä saa myös lounasta, meille maistui Ahvenanmaan pannari ja munkin siideri.

Hellsö on Kökarin suurin kylä, siellä on päiväkoti, muttei kauppaa. Hellsössä on parikin vierasmajaa, Klobbars ja Havspaviljong, molemmissa on myös ravintola, mutta varmemmin saa ruokaa Havspaviljongilta. Ahven oli sielläkin hyvää, mutta perunat eivät olleet uusia.

Kökarissa nähtiin miten perunapenkin voi perustaa vaikka vanhaan veneeseen.

Paviljongin vieressä on vierasvenesatama ja sen aittoihin oli viritetty soma kirppis. Onneksi olimme pyörällä liikkeellä, ja mahdollisuus kuljettaa tavaraa oli minimissään. Ei siis puuhöylää. 

Ihan kuin aurinko laskisi kamalan myöhään, kun koskaan ei auringonlaskua jaksa katsoa loppuun asti.

2. päivä: Kastelholma - Kumlinge

Kastelholmasta Hummelvikin lauttarantaan ajaa korkeintaan kaksi tuntia. Matkan varrella on yksi lossi, mutta ei se matkan tekoa paljon hidasta.
Muuta nähtävää: Bomarsundin linnoitus, Vårdön kyläkauppa, omenaviljelmät, punaiset talot, lampaat...

Parin tunnin odotus saaristolaislaivaa ei haitannut, olihan aurinkoa ja merituulta. Hummelvikin lauttarannassa pääsee myös sateelta suojaan.

 Kumlinge taidetaan tuntea pahalta kalskahtavasta Kumlingen taudista eli puutiaisaivokuumeesta. Niinpä onkin paikallaan, että sieltä löytyy myös apteekki. Se on ollut samassa paikassa, samassa kuosissa vuodesta 1935. Sympaattinen paikka.

Kotiseutuyhdistys pitää saaressa myös kahvilaa, jossa teinitytöt essuissansa ovat valppaina palvelemaan. Sieltä saa mm. ihanaa karviaissiideriä ja tietysti Ahvenanmaan pannaria. Siideri oli tehty Kökarissa, seuraavan päivän kohteessa.

 Kumlingen ykköskohde on kirkko. Lyhyesti kaunis.

 Kumlingen saariryhmässä majailee ravintola Glada Laxen. Sinne pääseminen on hieman haastavaa, mutta ravintola on tiettävästi valmis tässä asiassa auttamaan... me tosin edellisillan vastoinkäymisten jälkeen päädyimme majapaikan yhteydessä olleeseen ravintola Kastöreen. Hyvät ahvenet!

Myrsky nousemassa.

Seuraava aamu.

 Seuraavana päivänä paljon lauttamatkailua, suuntana Ahvenanmaan reuna: Kökar. Aamulla oli syytä vetää sadehousut jalkaan.

1. Päivä: Maarianhamina - Kastelholma, 24 km

Tankkaus suoritettiin m/s Galaxyn aamiaispöydässä. 

Polkupyörät, 3-vaihteiset Ainotaret odottivat valmiiksi virittettyinä Ro-No rentissä, terminaalia vastapäätä.

Siirsimme pussit Ikea-kassista pyörälaukkuihin, ja ensimmäinen etappi oli valmis alkamaan: Maarianhamina - Kastelholma, 24 km pyörätietä ja maantietä, vihreällä ja ruskealla opastettu.

Godby ja Gådby? Godbyssä tehdään olutta, hyvää sellaista, mutta sitä en vielä tiennyt Godbyssä, vaan join yhden Karjalan.

Puheliaat ruotsalaistädit olivat matkalla Saltvikiin, ja kadehtivat meidän mahdollisuutta päästä syömään julkkiskokin ravintolaan Kastelholmassa.

Alkoi sataa, sade loppui, ja alkoi taas sataa, pari kilometriä ennen maalia... potenssin sata. Joku oli kääntänyt hanat auki. 

Läpimärät matkalaiset saivat säälistä huoneen jossa oma suihku ja vessa... 

Ei auttanut vaikka puhui ensin suomea ja sitten ruotsia suomalaiselle ravintolatyöntekijälle, yhtään pöytää ei ollut vapaana julkkisravintolassa.

Via Dolorosa

Kärpäset pyörivät ympärillä kun marssimme Via Dolorosaan pitkin golfkentän ravintolaan. Kaikkihan golfkentälle osaavat autolla, mutta miten selitätkään, miten sinne tullaan kävellen. "Ohi linnan ja vasemmalle, mutta se tie on kyllä aika pitkä...." ja linnan voi ohittaa monesta suunnasta. 

Onneksi ruoka oli hyvää, paistettua siikaa, kanttarelleja ja uusia perunoita. Osaa ne siellä Kastelholmassa muutkin ruokaa laittaa kuin Mikael.   

Linna, lampaita, etanoita ja aina vaan punaisia taloja. Meren lahti ja purjeveneitä. Kastelholma.

Illalla vielä jalkapallon mm-kisojen loppuottelu vierasmajan keittiössä ruotsalaispariskunnan kanssa. Torkkumista pöydän äärellä. Jatkoaika katsottiin Lumian näytöltä, joka sammui samantien kun Saksa teki maalin, samoin sammuivat matkalaiset. Herätyskello oli viritetty soimaan klo 07.

 

2. päivänä Kastelholmasta Hummelvikin kautta Kumlingeen.