Kausiruokaa - (myski)kurpitsa

Kausiruoka on nyt pop. Lähikaupassa on kausiruokahylly hevi-osastolla. Ostin myskikurpitsan ja ostohetkellä ajattelin tehdä siitä uunijuureksia kalan kaveriksi. Mutta päädyinkin italialaisjenkkisunnuntairuokaan. .

















Oli aika tehdä pitkästä aikaa risottoa, ja nyt kurpitsasta.

Kurpitsa painoi 2kg, ja aika pian huomasin, että puolikas riittää.
Toisesta puolikkaasta tein iltapuhteena kurpitsapiirakan, onhan halloween-aika, milloin se muuten on?

Risottoaineet:

1/2 myskikurpitsaa kuorittuna ja kuutioituna

1 sipuli silputtuna

2 valkosipulin kynttä silputtuna

1dl raastettua pecorinoa

2 rkl voita

1 tl rakuunaa

chiliruohetta oman maun mukaan

n. 1 l kiehuvaa kasvislientä

n. 1 dl valkoviiniä

250 g risottoriisiä  

öljyä sipulin kuulottamiseen

Risottoa tehdessä kaikki kannattaa olla valmiiksi silputtuna, raastettuna, kiehuvana jne.

Kurpitsaa on sen verran reilusti, että kannattaa käyttää isompaa kasaria/paistinpannua.

Kuullota sipulit öljyssä, johon olet lisännyt mausteet, tee tämä miedolla lämmöllä, ettei sipulit pala. Lisää kurpitsakuutiot ja paistele niitä muutama minuutti. Lisää riisi ja sekoita koko ajan. Riisin pitäisi muuttua läpikuultavaksi. Kun kurpitsaa on niin reilusti, niin riisi ei pääse imemään suoraan öljyä, joten älä odota ikuisesti läpikuultavuutta, vaan muutaman minuutin jälkeen lisää viini. Kun viini on imeytynyt, lisäile tuttuun tapaan kasvislientä n. desi kerrallaan, koko ajan sekoittaen. Johtuen kurpitsasta, riisi kypsyi aika hitaasti, meni varmaan 1/2 tuntia, ja vielä oli hyvä purutuntuma, eli al dente.  Kun riisi on sopivan kypsää, ota risotto hellalta, lisää juusto ja voi, sekoita ja anna vetäytyä kannen alla muutama minuutti. Tarjoile saman tien, päällä voi ripotella lisää juustoa.

Tästä tuli risottoherkkua sunnuntai-iltäpäivän iloksi 4 hengelle. Myös kurpitsassa oli oiva suu tuntuma, sopivan al dente.


Toisesta kurpitsan puolikkaasta tein kurpitsapiirakan. Koskaan en ole sellaista maistanut. Sen verran "pumpkin piesta" tiesin, että maustemaailma muistuttaa piparkakkua. Siitä sitten rakentelin, ja Raksuni Mun totesi, että tämä voisi olla kiva syöminen glögin kanssa. Joulua odotellessa.

Pohjaksi käy mikä tahansa makean piirakan pohja. Olisin varmaan tehnyt sen cream crackereistä, kuten sisilialiasessa appelsiinikakussa, mutta koska sellaisia ei ollut, niin tein peruspohjan.

Pohja-aineet

100 g voita 

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja 

1 kananmuna

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna, ja lopuksi jauhot. Levitä taikina piirakkavuokaan.

Täyteaineet:

1/2 myskikurpitsaa

1 purkki ricottaa (America meets Italy)

2 dl ruskeaa sokeria

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1/2 tl neilikkaa

1/2 tl muskottipähkinää

1/2 tl vanilijaa

5 kananmunaa

Kurpitsa pitää saada soseeksi. Jenkeissä soseen saa purkista, meillä uunista. Laitoin kurpitsan puolikkaan 180 asteiseen uuniin n. 45 minuutikis, eli niin pitkäksi aikaa, että se pehmeni. Kaavin jäähtyneestä kurpitsanpuolikkaasta "lihat", ja soseutin sen ensin haarukalla ja lopulta vatkaimella, jota käytin kaikkien aineiden lisäämisessä. Aineet lisäsin samassa järjestyksessä kuin ne tuossa listassa. Mausteet sekoitin ensin keskenään, ja munat lisäsin yksi kerrallaan. Valmis kuohkea täyte vuokaan, ja vuoka uuniin 40 minuutiksi, lämpöä 200 astetta.  1/2 tunnin kohdalla täyte ei ollut vielä täysin kiinteytynyt, ehkä näin olisi käynyt, jos täyteessä olisi ollut vähän jauhoja.

Lopputulos oli piparintuoksuinen, ricottainen kurpitsapiirakka, jonka pinta muistuttaa kuuta.

Tarte Tatin - omenanamia

 Ranskalainen klassikko. Nyt on juuri se aika. Tämä on mainio, jos ei pelkää sokeria ja voita. Resepti on ollut joskus kauan aikaa sitten Hesarissa. Täsmälleen sama resepti löytyi myös Valion sivuilta. Kenelle lie kunnia kuuluu, tämä toimi mainiosti ensimmäisenä Tarte Tatin kokeiluna. Ensi kerralla ehkä vähemmän voita. Raksuni-Mun, virallinen Tarte Tatin maistajani, tykkäsi, että "pohjan" kuuluu olla vähän suolainen.... tämä pohja ei sitä kyllä ollut. Ja ehkä jotain maustetta täytteeseen, kanelia ehkä.

Omenilla on väliä. Minun suosikki on kirpeä kotimainen. Ohjeessa sanotaan kiinteä, sillä ainakin takaa kauniin ulkomuodon.  

Tämän tekemiseen tarvitaan paistinpannu, jonka voi laittaa uuniin.

Taikina

100 g kylmää voita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl tomusokeria

1 pieni muna

Täyte

100 g voita

2 dl sokeria

500 g (kiinteitä) omenia 

• Aloita taikinasta. Leikkaa voi pieniksi palasiksi
• Sekoita voi, jauhot ja sokeri nopeasti murumaiseksi taikinaksi
• Riko kananmuna ja vatkaa kevyesti
• Lisää munaa sitomaan taikinaa
• Sitten täyte
• Kuori omenat, poista siemenkota ja leikkaa neljään osaan
• Sulata voi valurautapannussa 
• Sirota päälle sokeri
• Asettele omenalohkot pannulle vieri viereen
• Kuumenna seosta hiljalleen (tässä sitä keitellään omenalohkoja voissa ja sokerissa!)
• Keitä kunnes pannulle muodostuu karamellimainen seos
• Anna omenien jäähtyä hieman
• Leivo taikinasta pyöreä kansi täytteelle
• Nosta kansi täytteen päälle, paina reunat sisään täytteen alle
• Paista 25-30 min, 200 asteessa
• Aseta pannun päälle iso lautanen ja keikauta piirakka lautaselle
• Tarjoile vanilijakastikkeen, -jäätelön (ja Calvadosin) kanssa

1. Päivä: Maarianhamina - Kastelholma, 24 km

Tankkaus suoritettiin m/s Galaxyn aamiaispöydässä. 

Polkupyörät, 3-vaihteiset Ainotaret odottivat valmiiksi virittettyinä Ro-No rentissä, terminaalia vastapäätä.

Siirsimme pussit Ikea-kassista pyörälaukkuihin, ja ensimmäinen etappi oli valmis alkamaan: Maarianhamina - Kastelholma, 24 km pyörätietä ja maantietä, vihreällä ja ruskealla opastettu.

Godby ja Gådby? Godbyssä tehdään olutta, hyvää sellaista, mutta sitä en vielä tiennyt Godbyssä, vaan join yhden Karjalan.

Puheliaat ruotsalaistädit olivat matkalla Saltvikiin, ja kadehtivat meidän mahdollisuutta päästä syömään julkkiskokin ravintolaan Kastelholmassa.

Alkoi sataa, sade loppui, ja alkoi taas sataa, pari kilometriä ennen maalia... potenssin sata. Joku oli kääntänyt hanat auki. 

Läpimärät matkalaiset saivat säälistä huoneen jossa oma suihku ja vessa... 

Ei auttanut vaikka puhui ensin suomea ja sitten ruotsia suomalaiselle ravintolatyöntekijälle, yhtään pöytää ei ollut vapaana julkkisravintolassa.

Via Dolorosa

Kärpäset pyörivät ympärillä kun marssimme Via Dolorosaan pitkin golfkentän ravintolaan. Kaikkihan golfkentälle osaavat autolla, mutta miten selitätkään, miten sinne tullaan kävellen. "Ohi linnan ja vasemmalle, mutta se tie on kyllä aika pitkä...." ja linnan voi ohittaa monesta suunnasta. 

Onneksi ruoka oli hyvää, paistettua siikaa, kanttarelleja ja uusia perunoita. Osaa ne siellä Kastelholmassa muutkin ruokaa laittaa kuin Mikael.   

Linna, lampaita, etanoita ja aina vaan punaisia taloja. Meren lahti ja purjeveneitä. Kastelholma.

Illalla vielä jalkapallon mm-kisojen loppuottelu vierasmajan keittiössä ruotsalaispariskunnan kanssa. Torkkumista pöydän äärellä. Jatkoaika katsottiin Lumian näytöltä, joka sammui samantien kun Saksa teki maalin, samoin sammuivat matkalaiset. Herätyskello oli viritetty soimaan klo 07.

 

2. päivänä Kastelholmasta Hummelvikin kautta Kumlingeen.

Ahvenanmaa - saaristosafari

Nyt mennään vähän ohi sektorin, mutta päätin kirjoittaa omista Ahvenanmaan pyöräretkikokemuksistani, koska havaitsin, että matkaa suunnitellessamme, muiden kokemuksista kuuleminen/lukeminen oli kannustavaa ja hyödyllistä.

Päätimme Raksuni Mun kanssa lähteä tänä kesänä (2014) lomareissulle Ahvenanmaalle, noin neljäksi viideksi päiväksi. En ollut koskaan Ahvenanmaalla käynyt, mutta lapsesta asti olin siitä haaveillut. Epäilin hieman matkaa suunniteltaessa, että noinkohan meillä aika siellä kuluu.... sen vuoksi lopulta päädyimme pyöräretkeen saaristoon. Reitti oli valmiiksi suunniteltu ja ohjelmoitu Ålandresorin toimesta. Se sopi meille, kun emme paikkaa ennakkoon tunteneet. Paketti sisälsi pyörät, 3-vaihteiset Ainotaret, pyörälaukut (2x10 l), pyöräkorin, kypärät (meillä oli tosin omat kypärät), pyörän korjauspaketin, saaristolaivavaraukset ja aamiaismajoitukset 5 eri kohteessa. Saimme myös Ahvenanmaan pyöräilykartan, saaristolaivojen aikataulukirjan ja kasan mainosmateriaalia. Kartta ja aikataulut tulivat mukaan ja osoittautuivat tarpeellisiksi.

Matka alkoi ja päättyi Maarianhaminaan. Olin kirjoitellut yhdelle paperille reitin tiedot per päivä - sillä tarkkuudella, että siitä selvisi pyörämatkojen pituudet, majoituspaikat osoitteen ja puhelinnumeron kera ja saaristolauttojen aikataulut.

Mitä mukaan? Tavaraa saa matkaan rajallisesti, joten valikointi oli paikallaan. Sääennuste lupaisi aurinkoista, joten satsasimme kesävaatteisiin, mutta mahdollista kylmää unohtamatta.Jokapäiväisten vaatteiden ja pesu ja hygieniatarpeiden lisäksi matkaan lähti: aurinkorasva, sadeasut, villasukat, varvastossut, kamera, puhelimet, 1l punaviiniä tetrassa, punkkipihdit, punkkikarkoite (hirveä myrkky joka on kai jotenkin offiin verrattavissa), 2 x matkapäiväkirja ja kynät, korttipakka, 2xmustekala, hatut, matkapyyhkeet ja uikkarit, Ikean kassi, 2x muovimuki ja -lautanen, 2 x lusikka ja haarukka, linkkuveitsi, otsalamppu ja Raksuni Mun tietty kantoi matkassa matkaneuletyötä. Matkapupu jäi tällä kertaa kotiin, vaikka laivamatkalla Turusta Maarianhaminaan sellaisen hankkimisesta vielä keskusteltiin.

Pyyhkeet ja lakanat oli majoituspaikoissa, pienen pienet matkapyyhkeet oli tarkoitettu matkanvarrella tapahtuvia uintipulahduksia varten. Niitä ei tosin tehty. Pelikortit olivat turhat, mutta eivät paljon myöskään painaneet. Kaikki tavarat oli pakattu muovikasseihin siltä varalta, että sade yllättää ja pyörälaukut eivät kaatosadetta kestäisi. Ikean kassissa olimme kantaneet matkatavarat laivaan ja laivalta pyörävuokraamoon, ja matkan aikana se toimi sadesuojana repulleni. Reppu kiinnitettiin mustekalalla pyörän tarakalle, ja se oli myös mainio apu, kun pyörä piti kiinnittää esim. saaristolaivan rakenteisiin.

Työjuhdat.

Käteistä rahaa oli hyvä olla matkassa, kun ihan joka paikassa kortti ei käynyt. Söimme vähintään yhden aterian päivässä ravintolassa, mutta useissa majoituspaikoissa oli myös keittiö, jossa sai kokata. Me emme sitä tehneet. Ruokailu tuotti ongelmia vain Kastelholmassa, jossa Smakby - paikallinen julkkisravintola - oli sunnuntai-iltana täynnä, ja korvaavaa vaihtoehtoa sai hieman haeskella, sellainen toki lopulta löytyi. Smakbyhyn siis kannattaa varata pöytä ajoissa.

1. päivänä matkustimme Turusta Maarianhaminaan, haimme pyörät ja ajoimme Kastelholmaan. Siitä lisää myöhemmin....

Pinaattitryffelipizza - ihana elämä

Tryffeliteema jatkuu...
Pizza x 2. Onhan se vähän tylsä tehdä kaksi samanlaista pizzaa, mutta kun me, siis minä ja Raksuni Mun tykkäämme molemmat tryffeleistä ja pinaatista.

Pizzan pohja on Gennardon satoa. Tuosta samasta taikina määrästä olen tehnyt joskus jopa kolmekin pohjaa.

Kaksi pizzataikinapalleroa.

Valkoinen pizza tuli tutuksi Glorian Ruoka ja Viini lehdessä ja sittemmin olen sitä löytänyt myös Italiasta, mikä ei sinänsä ole yllätys, mutta myös Tartosta, ravintolasta nimeltään La Dolce Vita. Valkoisessa pizzassa tomaattikastike korvataan tässä tapauksessa ranskankermalla. Ranskankerma (150 g) maustetaan sitruunalla. Teelusikallinen raastettua sitruunan kuorta riittää. Mukaan voi lisätä vielä muutaman tipan tryffeliöljyä.

Täytteenä tällä kertaa siis tryffelisiivut ja pinaatti.
Pinaattia olin varannut pienen laatikollisen (70g), tuoretta sellaista. Sitä menee helposti kaksikin, kolmekin. Käytä pinaatti pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada vesi ja pinaatti lävikköön. Purista pinaatista nesteet pois. Leikkaa pinaatti pieneksi, ja kuullota hetken aikaa tryffeliöljyssä. Jos olet valkosipulin ystävä, niin lisää pannulle myös yksi pilkottu valkosipulin kynsi. Laitoin sekaan myös pari oksaa tuoretta timjamia.

Tryffisiivut löytyivät purkista. 

Ennen uunia.

Uunista ulos, suloinen pizza.

Käytin leivotut pizzapohjat, jotka tietty olin voidellut keveysti tryffeliöljyllä, muutaman minuutin ajan kuumassa uunissa, ja vasta sen jälkeen levitin kerman, ja täytteet. Uunissa nämä namit olivat n. 10 min. Ja pizzoja paistaessa uuni saa olla kuumana (> 230 astetta).

Pizzaslice.

Oi ihana elämä.

Buona Pasqua!

Mistä on hyvä pääsiäinen tehty?

- lämmöstä, auringosta

- hetkistä rakkaan kanssa

- puutarhatöistä

- ulkoilusta

- hyvästä ruuasta

- kiireettämyydestä

- vapaapäivistä

Yksi tämän vuoden pääsiäisen kohokohta oli pyöräretki kultani kanssa lähimetsään, eli keskuspuistoon. Mukaan otettiin omat eväät: kahvia ja pääsiäispiirasta (ala Raksuni Mun). Hyvä pääsiäinen on tehty myös hyvistä eväistä, erikoisen hyvästä retkikahvista ja lämpimästä kevätmetsästä.

Lavazza, moka ja termarit ja lisäksi kuumaa maitoa. Italian kielessä ei tunneta k-kirjainta, niinpä Moka sisältää sen, onhan se siten paljon hienompi.

Sydänmukit täynnä maitokahvia keskuspuiston taukopaikalla.

ps. ylimmässä kuvassa, joka on otettu tänään, 2. pääsiäispäivän aamuna, on vasemmassa alareunassa kortti, hääpäivälahja Raksultani. Jatkossa meillä maito myös vaahdotetaan!  Maitokahvista tulle cappucino.

Gnocchit - peruna- vai pastapallerot?

Torstain hesari yllytti minut viimein kokeilemaan gnocchien tekoa. Ja tietysti Raksuni Mun sitä kovin komppasi, onhan gnocchit hänen suosikkinsa. Lueskelin gnocchien "historiasta" joka johti aina muinaisiin roomalaisiin, tosin peruna tuli Eurooppaan vasta 1500-luvulla, joten muinaiset roomalaiset söivät perunattomia gnoccheja.

Oma teoriani gnocchien synnystä on italialaisten äitien neuvokkuus. Miten saada pastakansa syömään perunaa? Tehdään muusia perunoista, lisätään jauhoja ja väitetään, että tämä on pastaa. Lähdinkin googlettamaan termiä "Gnocchi della Nonna", isoäidin gnocchi.

Perusohje on seuraava: Ruoka-aineita seuraavasti: jauhoisia perunoita 400 g, venhäjauhoja 100 g, yksi muna. Tästä tulee gnoccheja kahdelle. Keitä perunat kypsiksi. Kuori perunat ja muusaa ne vaikka haarukalla. Sekoita perunan joukkoon vehnäjauhot ja muna. Vaivaa taikina käsin. Jos se on liian kosteaa, lisää jauhoja. Leivo taikinasta "mato", josta leikkaa parin sentin pätkiä. Pyöritä käsissä palleroiksi. Laita vesi kiehumaan, lisää keitin veteen suolaa. Pudottele pallerot kiehuvaan veteen, ja kun ne nousevat pintaan, nostelet valmiit gnocchit vedestä reikäkauhalla. Pallerot nousevat pintaan parissa minuutissa.

Meidän perjantai-illan gnocchiannos sisälsi vielä salvia-voikastikkeen ja voissa paistetun kuhafileen. Kastike on yksinkertaisista yksinkertaisin. Kuumenna kattilassa 2 rkl voita, 1 rkl oliiviöljyä, lisää sekaan salvianlehtiä vähintään 10. Kastike syntyi gnocchien kiehuessa. Kaada salvialiemi valmiiden gnocchien päälle.

Tässä vielä gnocchit Gennaron toimesta ja aina yhtä intohimoisena. Sieltä selviää myös miten gnocchi lausutaan. Minä tosin olen jo oppinut italian tunneille, että tuo c:n jälkeinen h tekee c:stä kovan, eli lausutaan k:na <gnoki>.

"Joulumenu"

Vietin joulun Raksuni kanssa, ihan vain kaksistaan, oi meitä onnen possuja. Päätimme jo hyvissä ajoin, että perinteinen jouluruoka ei kuulu joulupöytäämme. Joulupöydän parasta antia on mielestäni/mielestämme kalat, kalat ja kalat. Siitä sitten rakentamaan kolmen päivän ruokalistaa. Joulukalenterista oli joulukuun aikana tupsahtanut punaista risottoa ja tryffelin makuista pastaa, nekin pidettiin mielessä.

Aattona söimme blinejä ja muikun ja siian mätiä, kaverina punasipulia, suolakurkkua ja smetanaa, ja kyytipoikana shampanjaa. Tätä sitten sulattelimme vuorokauden.

Joulupäivänä kypsyttelin hyvän tovin (melkein tunnin) rossorisottoa, joka oli maustettu salvialla ja kevätsipulilla. Kaverina nopeasti pariloidut lohisiivut eli ohueksi viipaloitua suolalla maustettua lohta, jota käytettin nopeasti pannulla ja kruununa avokado-wasabitahna. Olimme siirtyneet juomapuolella jo skumppaan. :) Tätä sitten sulattelimme vuorokauden.

Tapaninpäivänä jo arki lähestyy, joten jo arkisempaa ruokaakin: tryffelipastaa, vihreää parsaa, parmankinkkua ja hollandaisekastiketta. Tulihan siellä se kinkkukin. Taisin ennen joulua jollekulle uhota, että meillä ei jouluna kinkkua syödä, ja jos syödään niin korkeintaan parmankinkun muodossa.

Hmm, ehkä vähän snobia? Mutta joulumenu minun makuuni. Välipaloina suklaata ja juustoa.Tätä sitten sulattelemme loppuvuoden.

Jouluhuvi valmistui sopivasti ennen loman loppua.

Kaksi palaa puuttui kahdesta tuhannesta.

Pizza Perfecto

Pizza Perfecto!

 

Pizzoihin tutustuin kauan kauan aikaa sitten, kun Ouluun tuli kaupungin ensimmäinen pizzapaikka, Pizzeria Vesuvio. Siskoni päätyi sinne tarjoilijaksi, ja ei ollut kovin tavatonta, että hän kotiutui sieltä pizza kainalossa. Siinä yhteydessä alkoi rakkauteni katkarapuihin, niistä ei ennen oltu meillä kuultu saati maistettu. Ouluun muuten tuli ensin pizzeria, sitten vasta hampurilaisbaari, ja siitä vielä tovi eteenpäin niin saatiin kiinalainen ravintoa. Tämä oli se "jo muinaiset roomalaiset" osuus.

Pizzan pohjasta ollaan montaa mieltä, yksi tykkää paksusta, toinen ohuesta ja kolmannelle se on ihan saman, kunhan on täytteet kohdallaan. Itse olen enemmän ohuen kannalla, vaikka varmaan enemmän olen tehnyt sellaista pullataikinaapohjaa eli paksuhkoa. Joitakin vuosia sitten hurahdin Glorian Ruoka ja Viini lehden pohjaan (tai ehkä kuitenkin siihen valkoiseen päälliseen). Pohjan kanssa hakkasin päätäni seinään hermoromahduksen partaalla. Kun yritin kaulia pizzapohjaa, niin taikina tarttui mainiosti sekä kaulimeen että leivinpöytään. Sinnikäs kun olen, niin olen päätäni samaan seinään hakannut jo 4-5 vuotta, tosin pizzaa meillä on tehty harvakseltaan.

Katsoin TV:stä kahta ahnasta italialaista ("Two greedy italians"), joista Gennaro Contaldo teki pizzaa alppimaisemissa, ja oi kuinka helpolta se näytti. Pakko kokeilla. 

 

Taikinan leipominen oli aivan täydellistä. Ei tarttunut mihinkään, sitä saattoi nostella, ja olisin heittänyt ilmaankin, niinkuin elokuvissa, jos Raksuni Mun ei olisi ollut kovin huolissaan pizzansa kohtalosta. 

 

 

 

Taikina a'la Gennaro Contaldo

500 g vehnäjauhoja

2 tlk suolaa

7g kuivahiivaa

3,2 dl vettä (lukewarm)

 

Sekoita jauhot, suola ja kuivahiiva isossa kulhossa. Lisää vähän kerrassaan vesi kädellä sekoittaen. Kun kaikki vesi on lisätty ja jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, lisää jauhoja. Tee taikinasta pallo ja anna sen levätä liinan alla noin 5 min. 

Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, ja jaa kahteen osaan. En tainnut itse vaivata ihan 10 minuuttia. Yhden Eros Ramazottin ja yhden Gianna Nanninin jälkeen taikina tuntui valmiilta. 

 

Levitä puhdas keittiöpyyhe pöydälle, jauhota pyyhettä hieman ja laita taikinapallerot liinalle. Peitä taikina toisella liinalla, joka voi olla vaikka hieman kostea. Anna taikinan nousta vähintään 30 min lämpimässä paikassa.  Me kävimme välillä vaateostoksilla ja osallistuimme ystävän muuttotalkoisiin, sinä aikana taikina pullistui somasti.

 

Leivo kaulimen kanssa taikinasta kaksi suurehkoa pizzapohjaa.

 

Pizzassa pohja on kuitenkin vain pohja, kaiken kruunaa täyte, ja katkaravut sopisivat siihen mainiosti. :) 

Mutta ei tällä kertaa. Stokkan herkusta oli matkaan tarttunut "tryffelikerma"-purkki. Sellaista vaaleaa tahnaa, päällä teksti tartuffo, 80g. Ristin sen nyt tryffelikermaksi. Tätä levitettiin pizzan pohjalle, sen lisäksi mukaan tuli kiehautetut vihreät parsat, parman kinkkua ja päälle vielä pieni kerros raastettua mozzarellaa. Teimme kaksi pizzaa, toisen ilman kinkkua ja toisen kinkun kanssa, huolena oli että kinkku peittää sekä parsan että tryffelin ihanat maut. Ei huolta. Kaikki maut maistuivat. Päälle vielä ripaus mustapippuria.

 

Täyte kahteen pizzaan:

vaalea tryffelikerma, 80g

nippu vihreää parsaa (napsauta kova varsi pois, kuori ja kiehauta suolatussa vedessä)

parmankinkku 8 viipaletta

pieni pussi raastettua mozzarellaa

 

Vielä pizzan valmistuksesta. Silloin kun hakkasin päätäni Glorian ohjeen kanssa, tehdessäni valkoista pizzaa, huomasin (ja Raksuni Mun sen vielä muisti) ihan vain sattumalta, että kannattaa käyttää pizzapohja ilman täytettä uunissa pari minuuttia, niin pohja ei imaise kastiketta. Näin teimme myös tehdessämme nämä herkut, eli pizza pohjat ensin uuniin pariksi minuutiksi sellaisenaan, ulos uunista, täytteet päälle ja takaisin uuniin 10 minuutiksi.

 

Ai niin, uunin pitää olla sitten kuuma, 240 astetta. 

Pizza perfecto on valmis! 

Tämä on versio ilman kinkkua. Ihanaa sekin.

ps.  mulla ei oo harmainta aavistusta, miksi tämä teksti on boldia.. Blogger oi blogger.

Italialainen appelsiiniriisikakkuko? paino sanalla kakkuko

Katselimme telkusta ahnaita italialaismiehiä ("Two greedy Italians") kotimaisemissaan etelä-Italiassa. Matkan varrella he valmistivat "Torta di Riso al Profumo d'Arancio". Gennaro Goltado kun leikkasi kakusta palan, niin näyttihan se hyvältä: kuivakakulta, jossa oli selkeästi erottuvat riisijyvät. Raksuni mun vieressä totesi, että tahtoo tuollaista appelsiiniriisikakkua, mutta ilman rusinoita, ja heti.

Gennaro Goltadon ja Antonio Carluccion riisikakku:

1.7 l maitoa
1/2 sitruunan kuorta
1 vanilijatangon siemenet
300 g risottoriisiä
200 g sokeria
5 kananmunaa, valkuiaset ja keltuaiset eroteltuna
2-3 rlk appelsiinilikööriä
1 appelsiinin kuori raastettuna
(40g rusinoita)

Kaada maitoon kattilaan, lisää sitruunan kuoresta vuollut siivut (ne kerätään myöhemmin pois), vanilijan siemenet ja sokeria. Kiehauta, varo ettei pala pohjaan, lisää riisi. Keitä riisiä 20-25 min keskilämmöllä. Sekoita välillä, ettei tartu pohjaan. Tuoksu on taivaallinen. Riisi saa jäädä vähän al denteksi, ihan niinkuin risotossa. Maidon pitäisi olla imeytynyt riisiin. Anna jäähtyä. Jäähtymisessä menee helposti tuntikin. Poista sitruunankuorisiivut.

Laita uuni lämpiämään (180C). Voitele irtopohjavuuan pohja. Laita vuokaan leivinpaperi, niin että se nousee reilusti yli vuuan reunojen.

Vatkaa keltuaiset vaahdoksi, lisää joukkoon likööri ja suurin osa appelsiinin raastetusta kuorestta. Lopun voi käyttää valmiin tortun koristeluun. Sekoita keltuaismassa riisin joukkoon. Tässä vaiheessa voit lisätä myös rusinat. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto varovasti riisin joukkoon.

Kaada massa vuokaan. Kakku uuniin tunniksi. 

Ei se lopulta noin helppoa ollut. Taikinaa oli enemmän kuin vuokaan mahtui, vaikka oli juuri oikean kokoinen, 24 cm halkaisijaltaan. Kaadoin  taikinaa vuokaan niin paljon kuin leivinpaperi antoi myöten, ja lopulta se antoi niin paljon myöten, että taikina loiskui yli. Laitoin lopulta uuniin vuuan alle uunipellin, jotta yliloiskeita ei tarvitsi kaapia uunin pohjalta. 

Kakku tuli uunista klo 21.15 lauantai-iltana. Raksuni Mun ja minä emme malttaneet odotella, vaan kävimme saman tienkimppuun. Ehkä olisi kannattanut odotella. Kakku ikäänkuin levisi, se ei ollutkaan se kiinteä kuivakakku, vaan pikemminkin uunipuuro.  

Kakkuko?

Mutta ihanaa se oli. Maltoimme syödä vain siivut. Yö jääkaapissa viimeisteli, ja olomuoto asettui tiukasti uomiinsa. Kokeilemisen arvoista. Raksuni mun totesi, että tätä voi tehdä aina ja jouluna.

Kakku! Torta! Vanilijakastikkeella ja kirsikkahillolla.

Kirsikan ja suklaan taivaallinen liitto: hilloa ja muffinsseja

Pihassamme kasvaa pieni kirsikkapuu, ja se on jo kahtena vuonna antanut meille mukavan sadon happamia kirsikoita. Siitä on syntynyt enimmäkseen suklaista kirsikkahilloa, johon resepti löytyi Hesarista sattuvasti juuri pari vuotta sitten, eli silloin kun tähän kotiin muutimme.

Hillon aineet: 

600 g kirsikoita

250 hillosokeria

1 vaniljatanko

2-3 rlk kirsikkaviinaa tai rommia (me käytämme konjakkia)

50 g tummaa suklaata

Huuhtele kirsikat hyvin. Poista kanta ja kivet. Halkaise vaniljatanko. Kaavi siemenet erikseen odottamaan. Laita kirsikat, viini, vaniljatangon puolikkaat ja sokeri kattilaan. Anna mehustua parisen tuntia tai vaikka yön yli.

Keitä seosta 10 min, sekoita koko ajan. Kuori vaahto pois.

Lisää vanilijan siemenet, ja lopuksi rouhittu suklaa.

Kaada valmis hillo puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin ja sulje kannet.
Säilytä kylmässä.

Se hillo on vain hyvää, että oma puu ei riitä. Muutaman viikon ajan olemme väijynneet naapurin pihassa kasvavaa SUURTA kirsikkapuuta, jossa kirsikat ovat vieläpä MAKEAMPIA kuin meidän puussa. Siinä ne sitten kypsyivät, ja näytti, että jo kohta ylikypsyvät, eikä naapuri tee asialle mitään. Lopulta päätin kysyä, saako niitä poimia. Olivat iloisia, kun joku niitä poimii, olivat jo oman osansa kirsikkahuomosta eläneet, kun taloon muuttivat n. 13 vuotta sitten.Ei kuulemma löydy harrastusta kaivamaan kirsikoista kiviä pois.

Keräsimme reilut 4 kg kirsikoita, joista 3.5 kg muuntui suklaiseksi hilloksi. Siitä tuli vajaa 4 litraa hilloa. Kirsikkahillopurkit jääkaapissa luovat turvallisuuden tuntua. :)

Jäljelle jääneestä kirsikkamäärästä piti tehdä Julia Childin Clafoutis, joka tuli vastaan Liemessä-blogissa. Hyväksi havaittu, ja varmasti terveellinen. :)
Mutta mutta, olimme lähdössä ystävän kesämökille, ja jotain vietävää piti keksiä, ja jotain sellaista, jonka voi laittaa Raksuni-mun tekemään kangaskassiin. Piirakka ei sinne mahtunut,  joten päädyin suklaisiin kirsikkamuffinsseihin. Riskillä mentiin, ja tein ihan ensikokeiluna tuliaismuffinssit bileisiin, joihin on tulossa kuulemma muitakin. 

Kuivat aineet:

200 g/3 dl vehnäjauhoja

2 dl kaakoajauhettta

3 dl sokeria

2 dl fariinisokeria

1,5 tl leivinjauhetta 

hippunen suolaa

Märät aineet:

2 dl voisulaa

1 dl espressoa

2 dl kreikkalaista jugurttia

4 kanamunaa

Lisäksi:

125 g tummaa suklaata rouheasti rouhittuna

8 dl tuoreita happamia kirsikoita

Aloita kirsikoista, suorista suolistus eli kaiva kirsikoista kivet ulos. Kirsikat voivat jäädä kokonaisiksi, mutta voi niitä myös pieniä.

Laita uuni lämpiämään, 180 astetta.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sulata voi, lisää joukkoon espresso ja jugurtti. Vatkaa sekaan kananmunat, yksi kerrallaan. Sekoita joukkoon kuivat aineet, ja lopuksi suklaa ja kirsikat.

Annostele taikina muffinssivuokiin ja paista n. 1/2 tuntia. Minulla tästä tuli 24 muffinssia. Koristele tomusokerilla ja tarjoile vanilijakastikkeen kanssa. Nämä on niin suklaatuhtia tavaraa, että vanilijakastike on must.

Grillikauden avaus - jo oli aikakin

Grillikauden avaus on yleensä viimeistään vappuna. Viime vuonna muistan grillanneeni lumien keskellä huhtikuussa, sain grillata yksin, ruokavieraat pysyttelivät lämpimissä sisätiloissa.

Tämän kauden avausta on hidastanut viime kauden päätös, kun grilli puhisi ja puhkui, liha ei tuntunut kypsyvän, ja tulikin tuolloin tällöin sammui, ja sitten haisteltiin kaasua. Jokin oli grillissa vikana, siinä se sai sitten marinoitua pihassa katoksen alla koko pitkän syksyn, vielä pidemmän talven, lyhyen kevään... Kunnes avasin kannen, nostin parilan pois, ritilän pois, kivet pois... ei mitään ulkoista vikaa. Avasin kaasun, tuikkasin tulen, tarkistin, että pesuvedellä pyöräytetystä kaasujohdosta ei noussut kuplia. Ei mitään vikaa. Ostin uudet kivet (edellisestä vaihdosta on ehkä kuusi vuotta), pesin parillan, rasvapoltin sen grillissä, samalla kuulostelin, josko viime kesä vika toistuu. Ei toistunut. Tuo rasvapolttovaihe oli sangen miellyttävä: lueskelin vieressä kirjaa "Kulkurin valssi Toscanassa" kyytipoikana Toscanalaista punkkua. :)

Verdict: grillikauden voi avata!

Nyt ei snobbailtu, kaivelin jääkaapista vanhoja perunoita, pesin ja pienin ne, tein niistä kaksi folionyyttiä, molempiin vähän valkosipulia ja voita ja oliiviöljyä, toiseen nyyttiin pieneksi silputtu tomaatti ja tuoresipuli, basilikan lehtiä, ja vähän suolaa. Toisen nyytin kaverina oli vain Afrikan paprikaa ja suolaa. Saksalaiskaupan valmiiksi marinoidut kanansisäfileet putsasin marinaadista, ennenkuin laitoin grilliin. Nyytit saivat kypsyä reilun puolituntia, kanafileet ehkä 10 min.

Tämä kaikki salaatin kera. Ah, grillikausi on avattu. Näin päästään vanhoista perunoista eroon ennenkuin uusien perunoiden kausi on kunnolla avattu.

Jälkiruuaksi söimme Raksuni-Mun uutta lähiruokabravuuria. Raparperi suoraan omasta pihasta, ja raparperimuffinssit omasta uunista. Oi ihana kesä!  

Kaikki paitsi puutarha on turhaa ?

Vihdoin tuli kesä, ja puutarha puhkesi eloon. Puutarhuri eli Raksuni-mun on hoitanut puutarhaa, minä maalannut autotallissa pyörää, ja sitä projektia riittää. Koska pyörä ei ole vielä kuvauskunnossa, niin iloitaan puutarhasta.

Paljon kirsikoita tulossa.

Tärkeä työ!

Rodon viimeinen kesä meidän pihassa.

Pörriäissyötti?

Mä räjähdän just!

Hattu vielä päässä

Kimpullisen kukkia antaisin Helsingin piispalle Irja Askolalle siitä arvokkaasta työstä, jota hän tekee suvaitsevaisuuden eteen. Ei ole helppoa olla etulinjassa.

Jos joku vuosi takaperin ihmiset erosivat kirkosta sen suvaitsemattomuuden vuoksi, niin nyt olisi hyvä hetki palata ja antaa tukensa hyvää tekeville. Niinkuin Tarja Halonen, joka koki, että on kuitenkin helpompi vaikuttaa sisältä kuin ulkoa.

Nokkosen purema

Kesä tuli, ja tuli myös aika leikata nurmikko. Meillä nurmikko leikataan mikkihiirileikkurilla nimeltään Narsissi. Narsissin työn jälki näkyy lähinnä siitä, että nurmi ja muu kasvillisuus lakoaa hetkeksi, kun Narsissi on käynyt kylässä. Muuhun kasvillisuuteen lasketaan myös nokkoset. Niitä emme antaneet Narsissin kaadettavaksi, vaan Raksuni Mun leikkasi niitä ison kasan, tuoreita nuoria nokkosia ruokaa varten.

Antonio Carluccin pinaattipyöryköiden sijaan syntyikin nokkospyöryköitä.
Pinaattipyörykkä ohje löytyy täältä. Korvaa pinaatti tuoreilla nokkosilla, ja pidä varasi. Ryöpätyt nokkoset eivät enää polta.

Pelottavista yrteistä lempeitä kattilan kautta.

Söimme näitä tällä kertaa vihreän salaatin kera, ja taisi siihen ilmestyä pala paistettua halloumijuustoakin. :)

Näin sitten kotipuutarhan satokausi on avattu, toukokuun 19. päivä.

Helpon Italian herkun vaikea nimi

"Duu, niinkuin Duudsonit ja sitten ukkosmyrsky", näin Raksuni Mun keksi muistisäännön, kun tämän ruokalajin nimi ei uponnut päähäni. Dundari. Vain onko se sittenkinkin ndundari? Resepti tuli vastaan Katinkan blogista, ja siellä tämä ruoka sai otsikon Ndundarit. Löysin sille nimeksi myös ndundari con salsa di pomodoro e basilico. Eli Nduudsonit ukkosmyrskyssä ? :D

Duudsoni aineet

200 g vehnäjauhoja

220 g ricotta juustoa

20 g raastettua parmesania

3 kananmunan keltuaista

hyppysellinen muskottipähkinää, suolaa ja pippuria

Myrskyaineet:

700 g säilöttyjä tomaatteja

3 valkosipulin kynttä

tuoretta basilikaa

öljyä

Tästä tulee n. 3-4 annosta.

Aloitetaan duudson-palleroista. Sekoita kulhossa keltuaiset, mausteet ja juustot; parmesania on alkuperäisessä ohjeessa tuo 20g, mutta minä taisin tuplata sen. Ricottaa laitoin koko purkin, joka on vähän enemmän kuin ohjeessa. Lisää lopuksi vehnäjauhot, tässä vaiheessa kannattaa jo käyttää käsiä. Italiassa tässä varmaan pitäisi olla durum -vehnäjauhoja, mutta minä tein ihan tavallisista. Taikinasta pitäisi tulla tasaista. Pyöritä siitä pitkä pötkylä n. 1,5 senttiä halkasijaltaan, ja leikkaa pötkylästä n. sentin mittaisia palasia. Painelin palaset haarukalla, jolloin niihin tuli haarukkakuvio.

Laita vesi kiehumaan, pallerot keitetään runsaassa vedessä. Samalla, kun vesi lämpenee, tee kastike. Kuulota rouheiksi paloiksi leikatut valkosipulit öljyssä. Lisää tomaatit. Säilyketomaatit ovat sen verran pehmeitä, että voit ne pieniä sopiviksi paloiksi pannulla. Anna porista hiljaa kannan alla, sillä aikaa kun pallerot keitetään. Kun palleroiden keitinvesi kiehuu, lisää sinne suola, ja pallerot. Pallerot ovat valmiit, kun ne nousevat pintaan, ja siinä ei montaa minuuttia mene. Kun pallerot nousevat pintaan, nosta ne vaikka reikäkauhalla tomaattikastikkeen sekaan. Lisää lopuksi basilika, ja sitä voi olla runsaasti. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile parmesanraasteen kanssa. Syö ja nauti.

Ensi kerralla laitan reilummin basilikaa, nyt sitä tuli vain muutamia lehdykäisiä, johtuen heikosta sadosta. Lisäksi voisin tehdä tomaattikastikkeen tuoreista tomaateista. 

Kuka sanoo, että ruuan valmistuksen pitäisi olla monimutkaista. Tätä oli hauska tehdä, se syntyi nopeasti ja se oli hyvää.