Sisilialainen appelsiiniricottakakku

Ricottaa - ricottaa

En tiedä tämän sisilialaisuudesta, mutta teini-ikäinen tyttäreni sitä toivoi uudelleen tehtäväksi, ja sisililaista kakkua lähdin googlettamaan. Lopullinen kakku oli synteesi.

Aineet - täyte

900 g ricottaa

1 appelsiinin raastettu kuori

2,5 dl sokeria

vajaa desi vehnäjauhoja

6 kananmunaa

1/2 tl vanilijajauhe

Aineet - pohja

100 g voita

150 g digestivekeksiä

1) käytä irtopohjavuokaa. Kiinnitä pohjaan leivinpaperi. Voitele ja jauhota reunat.

2) tee pohja. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla cream crackereitä, mutta vanhasta muistista tein pohjan digestivekekseistä. Pohjan on tarkoitus olla hieman suolainen vastapaino täytteen kermaiselle makeudelle. Siis murskaa keksit, lisää joukkoon sula voi. Levitä massa vuuan pohjalle, ja reunoille, ei haittaa jos reunat jäävät matalikisi.

3) laita uuni lämpiämään, 165 astetta.

4) sekoita jauhot ja sokeri yhdessä astiassa. Kaada isompaan astiaan ricotta ja appelsiininkuori, ja sekoita tasaiseksi vaikka lastalla. Voit lisätä joukkoon myös appelsiinin mehun jos haluat vahvistaa appelsiinin makua. Sekoita joukkoon jauhosokeriseos. Lisää munat yksi kerrallaan, välillä tasaiseksi sekottaen. Lisää lopuksi vanilija. 

5) kaada täyte vuokaan, tasoita. Anna kypsyä uunissa n. tunti ja 20-30 min.

6) anna jäähtyä. Siirrä jäähtynyt kakku jääkaappiin. Kakku on parhaimmillaan kun se on saanut maustua vähintään 3-4 tuntia. 

7) syö sellaisenaan tai kirpeiden marjojen tai marjakastikkeiden kera.

Pinaattitryffelipizza - ihana elämä

Tryffeliteema jatkuu...
Pizza x 2. Onhan se vähän tylsä tehdä kaksi samanlaista pizzaa, mutta kun me, siis minä ja Raksuni Mun tykkäämme molemmat tryffeleistä ja pinaatista.

Pizzan pohja on Gennardon satoa. Tuosta samasta taikina määrästä olen tehnyt joskus jopa kolmekin pohjaa.

Kaksi pizzataikinapalleroa.

Valkoinen pizza tuli tutuksi Glorian Ruoka ja Viini lehdessä ja sittemmin olen sitä löytänyt myös Italiasta, mikä ei sinänsä ole yllätys, mutta myös Tartosta, ravintolasta nimeltään La Dolce Vita. Valkoisessa pizzassa tomaattikastike korvataan tässä tapauksessa ranskankermalla. Ranskankerma (150 g) maustetaan sitruunalla. Teelusikallinen raastettua sitruunan kuorta riittää. Mukaan voi lisätä vielä muutaman tipan tryffeliöljyä.

Täytteenä tällä kertaa siis tryffelisiivut ja pinaatti.
Pinaattia olin varannut pienen laatikollisen (70g), tuoretta sellaista. Sitä menee helposti kaksikin, kolmekin. Käytä pinaatti pari minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada vesi ja pinaatti lävikköön. Purista pinaatista nesteet pois. Leikkaa pinaatti pieneksi, ja kuullota hetken aikaa tryffeliöljyssä. Jos olet valkosipulin ystävä, niin lisää pannulle myös yksi pilkottu valkosipulin kynsi. Laitoin sekaan myös pari oksaa tuoretta timjamia.

Tryffisiivut löytyivät purkista. 

Ennen uunia.

Uunista ulos, suloinen pizza.

Käytin leivotut pizzapohjat, jotka tietty olin voidellut keveysti tryffeliöljyllä, muutaman minuutin ajan kuumassa uunissa, ja vasta sen jälkeen levitin kerman, ja täytteet. Uunissa nämä namit olivat n. 10 min. Ja pizzoja paistaessa uuni saa olla kuumana (> 230 astetta).

Pizzaslice.

Oi ihana elämä.

Vapun jälkeen tryffeleitä

Tämä viikonloppuna syömme tryffeleitä eri muodoissa: risotossa ja pizzassa. Luovaa, eikö totta? :D

Lauantai-illan iloksi fenkolitryffelirisottoa. Risotto on tämän blogin kestokirjoitus. Aineet vähän vaihtelee.

Aineet:

1 fenkoli

tryffelisiivuja (purkista 1/3, loput käytetään sunnuntaiseen pizzaan)

muutamia timjaminoksia

1 l kiehuvaa kasvislientä

1 dl valkoviiniä

2-3 dl risottoriisiä

1 dl raastettua parmesanjuustoa

1 rkl voita

tryffeliöljyä 

Leikkaa fenkoli suikaleiksi, jätä kova kanta käyttämättä. Kuulota öljyssä, kasarissa tai korkea reunaisessa paistinpannussa suikaleet melkein kypsiksi timjamin kanssa. Ota fenkoli pois pannulta ja kypsennä riisi eli kaada riisi pannulle, lisää tarvittaessa vähän öljyä. Kääntele riisiä kunnes riisi näyttää läpikuultavalta. Lisää viini. Riisin kypsytysvaiheessa lisää kasvislientä pienissä erissä (vajaa desi) aina kun riisi on edellisen kierroksen nesteen imenyt. Tätä jatkuu niin kauan (15-20 min) kunnes riisi on sopivan kypsää, eli al dente. Lisää fenkoli ja tryffelisiivut. Sekoita. Ota kasari pois liedeltä. Lisää parmesan ja voi, sekoita, ja anna hautua muutama minuutti. Syö ja nauti.

Tryffelisiivut ja kuulotettu fenkoli odottamassa pannulle pääsyä.

Valmista risottoa.

Kaikki meni.

Gnocchit - peruna- vai pastapallerot?

Torstain hesari yllytti minut viimein kokeilemaan gnocchien tekoa. Ja tietysti Raksuni Mun sitä kovin komppasi, onhan gnocchit hänen suosikkinsa. Lueskelin gnocchien "historiasta" joka johti aina muinaisiin roomalaisiin, tosin peruna tuli Eurooppaan vasta 1500-luvulla, joten muinaiset roomalaiset söivät perunattomia gnoccheja.

Oma teoriani gnocchien synnystä on italialaisten äitien neuvokkuus. Miten saada pastakansa syömään perunaa? Tehdään muusia perunoista, lisätään jauhoja ja väitetään, että tämä on pastaa. Lähdinkin googlettamaan termiä "Gnocchi della Nonna", isoäidin gnocchi.

Perusohje on seuraava: Ruoka-aineita seuraavasti: jauhoisia perunoita 400 g, venhäjauhoja 100 g, yksi muna. Tästä tulee gnoccheja kahdelle. Keitä perunat kypsiksi. Kuori perunat ja muusaa ne vaikka haarukalla. Sekoita perunan joukkoon vehnäjauhot ja muna. Vaivaa taikina käsin. Jos se on liian kosteaa, lisää jauhoja. Leivo taikinasta "mato", josta leikkaa parin sentin pätkiä. Pyöritä käsissä palleroiksi. Laita vesi kiehumaan, lisää keitin veteen suolaa. Pudottele pallerot kiehuvaan veteen, ja kun ne nousevat pintaan, nostelet valmiit gnocchit vedestä reikäkauhalla. Pallerot nousevat pintaan parissa minuutissa.

Meidän perjantai-illan gnocchiannos sisälsi vielä salvia-voikastikkeen ja voissa paistetun kuhafileen. Kastike on yksinkertaisista yksinkertaisin. Kuumenna kattilassa 2 rkl voita, 1 rkl oliiviöljyä, lisää sekaan salvianlehtiä vähintään 10. Kastike syntyi gnocchien kiehuessa. Kaada salvialiemi valmiiden gnocchien päälle.

Tässä vielä gnocchit Gennaron toimesta ja aina yhtä intohimoisena. Sieltä selviää myös miten gnocchi lausutaan. Minä tosin olen jo oppinut italian tunneille, että tuo c:n jälkeinen h tekee c:stä kovan, eli lausutaan k:na <gnoki>.

Lemon Zuccherini - sitruunakeksit italialaisittain

Italiahuuma jatkuu.... nyt keksejä. Tässä varmaan elämäni ensimmäinen makea ruoka, jossa rasvana oliiviöljy, kasvisrasvan tai voin sijaan. Lisää terveysruokia :) !

Kiitokseet ohjeesta La Bella Vita Cucina blogille. Thank you! Grazie!

Aineet

7.5 dl - 10 dl vehnäjauhoja

2.5 dl sokeria

1/2 tl leivinjauhetta

3-4 kananmunaa (huoneen lämpöisiä)

1/4 tl suolaa

0.6 dl oliiviöljyä

1 tl aniksen siemeniä

2 tl raastettua sitruunan kuorta

Kuorrute:

2.5 dl tomusokera

2-3 ruokalusikallista sitruunan mehua

Valmistus italialaisittain: sekoita kuivat aineet keskenään ja tee keoksi pöydälle. Tee keon keskelle kolo, ja riko sinne kananmunat ja öljy, työstä käsin taikinaksi. Suomalaisittain sama: sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa, lisää joukkoon kananmunat ja öljy, työstä käsin taikinaksi. Jauhojen ja kananmunien määrällä voit säätää koostumusta. Jos tuntuu, että taikina on rakeista, jopa jauhomaista, lisää nestettä ja päinvastoin. 

Laita valmis taikina muovin alle jääkaappiin tekeytymään n. puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni, 180 astetta. Leivo taikinasta pikkurillin paksuista pötkylää. Katkaise pötkylästä pätkiä, joista saat tehtyä rinkilöitä. Paista n. 20 min. Valmista kuorrute ja levitä sitä vielä lämpimien keksien päälle.Jätin osan kekseistä kuorruttamatta (tomusokeri oli loppunut!), ja se oli hyvä, koska joidenkin mielestä kuorrute oli turhan sitruunaista.

no joo, kuorrutteessa on keltaista väriainetta. 

Aniksen ja sitruunan liitto on koukuttava, näitä on saatava lisää.

Pizza Perfecto

Pizza Perfecto!

 

Pizzoihin tutustuin kauan kauan aikaa sitten, kun Ouluun tuli kaupungin ensimmäinen pizzapaikka, Pizzeria Vesuvio. Siskoni päätyi sinne tarjoilijaksi, ja ei ollut kovin tavatonta, että hän kotiutui sieltä pizza kainalossa. Siinä yhteydessä alkoi rakkauteni katkarapuihin, niistä ei ennen oltu meillä kuultu saati maistettu. Ouluun muuten tuli ensin pizzeria, sitten vasta hampurilaisbaari, ja siitä vielä tovi eteenpäin niin saatiin kiinalainen ravintoa. Tämä oli se "jo muinaiset roomalaiset" osuus.

Pizzan pohjasta ollaan montaa mieltä, yksi tykkää paksusta, toinen ohuesta ja kolmannelle se on ihan saman, kunhan on täytteet kohdallaan. Itse olen enemmän ohuen kannalla, vaikka varmaan enemmän olen tehnyt sellaista pullataikinaapohjaa eli paksuhkoa. Joitakin vuosia sitten hurahdin Glorian Ruoka ja Viini lehden pohjaan (tai ehkä kuitenkin siihen valkoiseen päälliseen). Pohjan kanssa hakkasin päätäni seinään hermoromahduksen partaalla. Kun yritin kaulia pizzapohjaa, niin taikina tarttui mainiosti sekä kaulimeen että leivinpöytään. Sinnikäs kun olen, niin olen päätäni samaan seinään hakannut jo 4-5 vuotta, tosin pizzaa meillä on tehty harvakseltaan.

Katsoin TV:stä kahta ahnasta italialaista ("Two greedy italians"), joista Gennaro Contaldo teki pizzaa alppimaisemissa, ja oi kuinka helpolta se näytti. Pakko kokeilla. 

 

Taikinan leipominen oli aivan täydellistä. Ei tarttunut mihinkään, sitä saattoi nostella, ja olisin heittänyt ilmaankin, niinkuin elokuvissa, jos Raksuni Mun ei olisi ollut kovin huolissaan pizzansa kohtalosta. 

 

 

 

Taikina a'la Gennaro Contaldo

500 g vehnäjauhoja

2 tlk suolaa

7g kuivahiivaa

3,2 dl vettä (lukewarm)

 

Sekoita jauhot, suola ja kuivahiiva isossa kulhossa. Lisää vähän kerrassaan vesi kädellä sekoittaen. Kun kaikki vesi on lisätty ja jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, lisää jauhoja. Tee taikinasta pallo ja anna sen levätä liinan alla noin 5 min. 

Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, ja jaa kahteen osaan. En tainnut itse vaivata ihan 10 minuuttia. Yhden Eros Ramazottin ja yhden Gianna Nanninin jälkeen taikina tuntui valmiilta. 

 

Levitä puhdas keittiöpyyhe pöydälle, jauhota pyyhettä hieman ja laita taikinapallerot liinalle. Peitä taikina toisella liinalla, joka voi olla vaikka hieman kostea. Anna taikinan nousta vähintään 30 min lämpimässä paikassa.  Me kävimme välillä vaateostoksilla ja osallistuimme ystävän muuttotalkoisiin, sinä aikana taikina pullistui somasti.

 

Leivo kaulimen kanssa taikinasta kaksi suurehkoa pizzapohjaa.

 

Pizzassa pohja on kuitenkin vain pohja, kaiken kruunaa täyte, ja katkaravut sopisivat siihen mainiosti. :) 

Mutta ei tällä kertaa. Stokkan herkusta oli matkaan tarttunut "tryffelikerma"-purkki. Sellaista vaaleaa tahnaa, päällä teksti tartuffo, 80g. Ristin sen nyt tryffelikermaksi. Tätä levitettiin pizzan pohjalle, sen lisäksi mukaan tuli kiehautetut vihreät parsat, parman kinkkua ja päälle vielä pieni kerros raastettua mozzarellaa. Teimme kaksi pizzaa, toisen ilman kinkkua ja toisen kinkun kanssa, huolena oli että kinkku peittää sekä parsan että tryffelin ihanat maut. Ei huolta. Kaikki maut maistuivat. Päälle vielä ripaus mustapippuria.

 

Täyte kahteen pizzaan:

vaalea tryffelikerma, 80g

nippu vihreää parsaa (napsauta kova varsi pois, kuori ja kiehauta suolatussa vedessä)

parmankinkku 8 viipaletta

pieni pussi raastettua mozzarellaa

 

Vielä pizzan valmistuksesta. Silloin kun hakkasin päätäni Glorian ohjeen kanssa, tehdessäni valkoista pizzaa, huomasin (ja Raksuni Mun sen vielä muisti) ihan vain sattumalta, että kannattaa käyttää pizzapohja ilman täytettä uunissa pari minuuttia, niin pohja ei imaise kastiketta. Näin teimme myös tehdessämme nämä herkut, eli pizza pohjat ensin uuniin pariksi minuutiksi sellaisenaan, ulos uunista, täytteet päälle ja takaisin uuniin 10 minuutiksi.

 

Ai niin, uunin pitää olla sitten kuuma, 240 astetta. 

Pizza perfecto on valmis! 

Tämä on versio ilman kinkkua. Ihanaa sekin.

ps.  mulla ei oo harmainta aavistusta, miksi tämä teksti on boldia.. Blogger oi blogger.

Italialainen appelsiiniriisikakkuko? paino sanalla kakkuko

Katselimme telkusta ahnaita italialaismiehiä ("Two greedy Italians") kotimaisemissaan etelä-Italiassa. Matkan varrella he valmistivat "Torta di Riso al Profumo d'Arancio". Gennaro Goltado kun leikkasi kakusta palan, niin näyttihan se hyvältä: kuivakakulta, jossa oli selkeästi erottuvat riisijyvät. Raksuni mun vieressä totesi, että tahtoo tuollaista appelsiiniriisikakkua, mutta ilman rusinoita, ja heti.

Gennaro Goltadon ja Antonio Carluccion riisikakku:

1.7 l maitoa
1/2 sitruunan kuorta
1 vanilijatangon siemenet
300 g risottoriisiä
200 g sokeria
5 kananmunaa, valkuiaset ja keltuaiset eroteltuna
2-3 rlk appelsiinilikööriä
1 appelsiinin kuori raastettuna
(40g rusinoita)

Kaada maitoon kattilaan, lisää sitruunan kuoresta vuollut siivut (ne kerätään myöhemmin pois), vanilijan siemenet ja sokeria. Kiehauta, varo ettei pala pohjaan, lisää riisi. Keitä riisiä 20-25 min keskilämmöllä. Sekoita välillä, ettei tartu pohjaan. Tuoksu on taivaallinen. Riisi saa jäädä vähän al denteksi, ihan niinkuin risotossa. Maidon pitäisi olla imeytynyt riisiin. Anna jäähtyä. Jäähtymisessä menee helposti tuntikin. Poista sitruunankuorisiivut.

Laita uuni lämpiämään (180C). Voitele irtopohjavuuan pohja. Laita vuokaan leivinpaperi, niin että se nousee reilusti yli vuuan reunojen.

Vatkaa keltuaiset vaahdoksi, lisää joukkoon likööri ja suurin osa appelsiinin raastetusta kuorestta. Lopun voi käyttää valmiin tortun koristeluun. Sekoita keltuaismassa riisin joukkoon. Tässä vaiheessa voit lisätä myös rusinat. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto varovasti riisin joukkoon.

Kaada massa vuokaan. Kakku uuniin tunniksi. 

Ei se lopulta noin helppoa ollut. Taikinaa oli enemmän kuin vuokaan mahtui, vaikka oli juuri oikean kokoinen, 24 cm halkaisijaltaan. Kaadoin  taikinaa vuokaan niin paljon kuin leivinpaperi antoi myöten, ja lopulta se antoi niin paljon myöten, että taikina loiskui yli. Laitoin lopulta uuniin vuuan alle uunipellin, jotta yliloiskeita ei tarvitsi kaapia uunin pohjalta. 

Kakku tuli uunista klo 21.15 lauantai-iltana. Raksuni Mun ja minä emme malttaneet odotella, vaan kävimme saman tienkimppuun. Ehkä olisi kannattanut odotella. Kakku ikäänkuin levisi, se ei ollutkaan se kiinteä kuivakakku, vaan pikemminkin uunipuuro.  

Kakkuko?

Mutta ihanaa se oli. Maltoimme syödä vain siivut. Yö jääkaapissa viimeisteli, ja olomuoto asettui tiukasti uomiinsa. Kokeilemisen arvoista. Raksuni mun totesi, että tätä voi tehdä aina ja jouluna.

Kakku! Torta! Vanilijakastikkeella ja kirsikkahillolla.

Cur moriatum homo cui salvia croscit in horto?

Mihin lääketeollisuutta enää tarvitaan, kun salvia auttaa kaikkeen:

"Salviassa on estrogeenisesti vaikuttavaa hormonia, jolla on suotuisa vaikutus vaihdevuosien hormonaalisiin vaivoihin ja kivuliaisiin kuukautisiin.
Se ehkäisee hikoilua ja lievittää kuumia aaltoja.
Salvia auttaa myös hermostoperäiseen ja infektiotautien aiheuttamaan hikoiluun.
Hikoilua estävä vaikutus perustuu kasvin sisältämiin glykosideihin.
Salvialla on myös verensokeria alentava vaikutus, jota diabeetikot hyödysivät ennen insuliinin keksimistä;
tosin tietämättöminä oman sairautensa nimestä.
Salvian eteeristä öljyä käytetään yskänlääkkeissä limaa irrottavana ja yskänärsytystä lievittävänä rohtona.
Saponoginit lisäävät eritystä keuhkoputkien rauhasissa, jolloin lima ohenee.
Salvia sisältää runsaasti parkkiaineita, jotka yhdessä eteerisen öljyn kanssa vaikuttavat lääkitsevästi tulehduksiin.
Salvia ehkäisee syljen, maidon ja hien eritystä, supistaa limakalvoja, lievittää kouristuksia ja rauhoittaa.
Rosmariinihappo ja salviaöljy ovat antiseptisiä ja tulehduksia torjuvia.
Salvia tuhoaa laaja-alaisesti elimistössä taudinaiheuttajina toimivia sieniä, viruksia ja bakteereita.
Salvia lisää sapen eritystä, edistää ruoansulatusta ja rasvaisen ruoan imeytymistä, lievittää ilmavaivoja ja on ulostavaa.
Sillä on kohtua stimuloivaa vaikutusta ja se alentaa verenpainetta.
Tanshinonit rauhoittavat keskushermostoa.
 
Höyrytislaamalla saatua salviaöljyä käytetään mm. yskään ja muihin hengityselinvaivoihin, kuumeeseen,
poskiontelotulehdukseen sekä kurkku- ja nielutulehduksiin, kieli- ja kitalakitulehdukseen,ientulehdukseen,
ripuliin, ruoansulatusvaivoihin, ruokahalua parantamaan sekä sappi- ja maksavaivoihin.
Salvialla lievitetään virtsatietulehduksia, yöhikoilua, liiallista hikoilua, vaihdevuosihikoilua ja
masennusta sekä pelkotiloja, hermostuneisuutta ja stressiä.
Onpa tämä monipuolinen rohtokasvi avuksi myös toipilaille ja liikarasittuneille sekä päänsärystä ja migreenistä kärsiville.
Salvia parantaa tai helpottaa ulkoisesti käytettynä voiteissa, kääreissä ja kylpyvesissä ihon haavoja, paiseita, finnejä, jalkahikeä, reumatismia ja kihtiä. "

Lähde: http://www.herbosus.fi/carmolisInfoa.htm

Maria Grazia, kotihengetär Arezzosta opetti meille kuitenkin sen tärkeimmän: paista salvian lehdet runsaassa voissa, sekoita tämä keitetyn pastan kanssa. Päälle runsaasti parmesania. 

Eihän ruuan valmistuksen tarvi olla monimutkaista.

Helpon Italian herkun vaikea nimi

"Duu, niinkuin Duudsonit ja sitten ukkosmyrsky", näin Raksuni Mun keksi muistisäännön, kun tämän ruokalajin nimi ei uponnut päähäni. Dundari. Vain onko se sittenkinkin ndundari? Resepti tuli vastaan Katinkan blogista, ja siellä tämä ruoka sai otsikon Ndundarit. Löysin sille nimeksi myös ndundari con salsa di pomodoro e basilico. Eli Nduudsonit ukkosmyrskyssä ? :D

Duudsoni aineet

200 g vehnäjauhoja

220 g ricotta juustoa

20 g raastettua parmesania

3 kananmunan keltuaista

hyppysellinen muskottipähkinää, suolaa ja pippuria

Myrskyaineet:

700 g säilöttyjä tomaatteja

3 valkosipulin kynttä

tuoretta basilikaa

öljyä

Tästä tulee n. 3-4 annosta.

Aloitetaan duudson-palleroista. Sekoita kulhossa keltuaiset, mausteet ja juustot; parmesania on alkuperäisessä ohjeessa tuo 20g, mutta minä taisin tuplata sen. Ricottaa laitoin koko purkin, joka on vähän enemmän kuin ohjeessa. Lisää lopuksi vehnäjauhot, tässä vaiheessa kannattaa jo käyttää käsiä. Italiassa tässä varmaan pitäisi olla durum -vehnäjauhoja, mutta minä tein ihan tavallisista. Taikinasta pitäisi tulla tasaista. Pyöritä siitä pitkä pötkylä n. 1,5 senttiä halkasijaltaan, ja leikkaa pötkylästä n. sentin mittaisia palasia. Painelin palaset haarukalla, jolloin niihin tuli haarukkakuvio.

Laita vesi kiehumaan, pallerot keitetään runsaassa vedessä. Samalla, kun vesi lämpenee, tee kastike. Kuulota rouheiksi paloiksi leikatut valkosipulit öljyssä. Lisää tomaatit. Säilyketomaatit ovat sen verran pehmeitä, että voit ne pieniä sopiviksi paloiksi pannulla. Anna porista hiljaa kannan alla, sillä aikaa kun pallerot keitetään. Kun palleroiden keitinvesi kiehuu, lisää sinne suola, ja pallerot. Pallerot ovat valmiit, kun ne nousevat pintaan, ja siinä ei montaa minuuttia mene. Kun pallerot nousevat pintaan, nosta ne vaikka reikäkauhalla tomaattikastikkeen sekaan. Lisää lopuksi basilika, ja sitä voi olla runsaasti. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile parmesanraasteen kanssa. Syö ja nauti.

Ensi kerralla laitan reilummin basilikaa, nyt sitä tuli vain muutamia lehdykäisiä, johtuen heikosta sadosta. Lisäksi voisin tehdä tomaattikastikkeen tuoreista tomaateista. 

Kuka sanoo, että ruuan valmistuksen pitäisi olla monimutkaista. Tätä oli hauska tehdä, se syntyi nopeasti ja se oli hyvää. 

Parsaa vieraassa keittiössä - terveysrisotto ;)

Kokkaaminen vieraassa keittiössä tuo omat haasteensa, nyt pääsin puuhaamaan uuden karheaan Pikku Siskon keittiöön. Pimeähköstä kapeasta tilasta oli tehty valoisa keittäjän unelma, oli paljon työskentelytilaa. Kun yläkaapit oli jätetty trendikkäästi pois, työskentelytila tuntui erikoisen avaralta. Vain välineet ja aineet olivat hukassa, niin minulta kuin myös Pikku Siskolta. 

Toin mukanani parsan, parmesanin ja valkoviiniä, risottoriisistä olin esittänyt tilauksen etukäteen. Muuten mentiin sillä mitä kaapista löytyi ja lyötyihän sitä. Sitruuna suorastaan huusi päästä mukaan.

Aineet:

puntti vihreää parsaa

50-100 g parmesan juustoa raastettuna

1 sipuli silputtuna

2 valkosipulin kynttä silputtuna

1 sitruunan kuori raastettuna

1/2 sitruunan mehu

1,5 mukillista risottoriisiä

1 l kasvislientä

1-2 dl valkoviiniä

tuoretta basilikaa silputtuna

curryä ja paprikaa

oliiviöjyä paistamiseen

Napsaisa parsasta puumainen osa ja kuori tarpeen mukaan. Pätki parsat n. 2-3 sentin mittaisiksi paloiksi jättäen kuitenkin kukan kokonaiseksi. Paista palaset pannulla öljyssä, jonka sekaan olet lisännyt sitruunasta raastettu kuori. Muutama minuutti riittää. 

Kuumenna kasvisliemi ja anna sen kiehua hiljalleen. Meidän kasviliemi oli sen verran suolaista, että tämä risotto ei lisäsuolaa kaivannut. Tee risotto kasarissa tai kattilassa. Kuullota öljyssä sipulit, lisää mukaan curry ja paprika. Molempia reilusti (2-3 tl). Lisää riisi ja kääntele riisiä kunnes riisi näyttää läpikuultavalta. Lisää viini. Riisin kypsytys vaiheessa lisää kasvislientä pienissä erissä (vajaa desi) aina kun riisi on edellisen kierroksen nesteen imenyt. Tätä jatkuu niin kauan (15-20 min) kunnes riisi on sopivan kypsää, eli al dente.

Ota kasari hellalta, lisää joukkoon kypsät parsat, parmesan raaste, basilika ja sitruunan mehu. Tässä vaiheessa laitan risottoon yleensä myös voita, mutta sitä ei kaapista löytynyt, lisäsin tilkan oliiviöljyä.  Anna hautua muutama minuutti kannan alla ennen tarjoilua.

Söimme tällä kertaa risotton salaatin kanssa. Mikä yllättävintä, tulos oli loistava, ihan ilman voita. Teimme sen: terveysrisotto. :)

Terveysjuoma

Jälkkärinä söimme Stokkan herkun herkkuleivosta: mangojuustokakkua, ja päällä vielä valkosuklaata. Pala leivosta on mielenterveysruokaa. :)

Herkut lähikaupasta - parsaa parmakinkulla

Tunnustus: tämän illan herkut löytyivät siitä saksalaisesta kaupasta, viikon tarjouksena nippu parsaa, ja päälle vielä hollandaiskastiketta pussista.

Ihanaa se kuitenkin on: vihreät parsaa, parman kinkkua, hollandaisekastiketta ja parmesanjuustoa.

Illan suurin haaste olikin saada skumppapullo auki, siinä kun oli uusi keksintö: korkki jonka avulla avattu skumppa säilyttää kuplansa jääkaapissa, mutta miten se skumppa säilyisi? :D

Yksinkertaista kokkausta a la Antonio Carluccio

Ostin vuosi sitten kirjamessuilta Antonio Carluccion kirjan "Simple cooking". Sitä on silmäilty ja selailtu, mutta vasta nyt oli aika tarttua toimeen ja tehdä perjantai-iltaan Rigatoni alla Giardiniera con Polpettine di Spinaci. Ei siis lihapyöryköitä vaan pinaattipalleroita rigatoni-pastan ja pikkelsin kera. Giardiniera tarkoittaa tosiaan jonkin sortin pikkelsiä, ja tässä tapauksessa se tehdään kesäkurpitsasta. 

Eikä tämä tosiaan ollut vaikeaa.

Pinaattipyörykät

Aineet:

500 g tuoretta pinaattia

suolaa ja pippuria

2 kananmunaa

hyppysellinen muskottipähkinää

1 tl valkosipulitahnaa

100 g tuoretta vaaleaa leipämurskaa

50 g parmensan juustoa raastettuna

Pese pinaatinlehdet, ja laita suolattuun kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Valuta lehdet. Koita saada mahdollisimman paljon nestettä pois painelemalla massaa käsin tai lastalla sihtiä vasten. Tai anna vaan valua kaikessa rauhassa. Pilkko massa pieneksi.

Laita pinaatti keskikokoiseen astiaan, lisää sekaan rikottu muna, suolaa ja pippuria, muskottipähkinä, valkosipuli, leivänmurut ja parmesan. Sekoita. Tästä pitäisi tulla kiinteää massaa. Jos massa on liian vetistä, niin lisää leipää.

Tee massasta pieniä pyöryköitä. Antonio suositteli paistamiseen tekniikkaa nimeltä "shallow-fry" ei siis "deep-fry". Tulkitsemme sen runsaassa öljyssä paistamiseksi. Tässä kohtaa Raksuni-mun hoksasi verrata tätä vesijumppaan.  Jumppaa matalassa tai syvässä vedessä: syvässä vedessä jalat eivät yllä pohjaan, kun taas matalassa vedessä yltää. Eli paista öljyssä pohjakosketuksella. Kuumenna ensin öljy hyvin, laske lämpö (tasoita) ja paista pallerot, n. 4 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pallerot talouspaperille. Pidä pallerot lämpimänä, minä laitoin ne n. 100-asteiseen uuniin. 

Meidän pallerot olivat sen verran vetisiä, ettei niistä saanut tehtyä pinaattipalloja. En halunnut enää lisätä leipää, joten nostelin lusikalla kökköjä pannulle. Onnistui se niinkin.

Yltää pohjaan.

Pasta & pikkelsi

Aineet:

400 g Rigatoni pastaa, sellaisia isoja putkia

suolaa ja pippuria

-kastike-

2 valkosipulin kynttä pieneksi silputtuna

1 chili pieneksi silputtuna

8 rkl oliiviöljyä

2 kesäkurpitsaa pieneksi raastettuna

60 g parmesania raastettuna

Keitä pasta al denteksi, eli ei ihan läpikypsäksi. Säästä pari lusikkallista pastan keitinvettä kastiketta varten. 

Paista öljyssä valkosipuli ja chili, älä anna valkosipulin ruskistua. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, ja keittele 3-4 min, kunnes kesäkurpitsa alkaa pehmetä. Lisää parmesan, maista ja mausta. Lisää joukkoon pasta ja syrjään otettu keittovesi. 

Kuvittelin olevani ovela, ja tein kastikkeen ensin ja sitten vasta keitin pastan. Pieleen meni. Kastike jähmettyi massaksi. Ei se makua haitannut, mutta ensi kerralla oikeassa järjestyksessä: ensin pasta, sitten kastike! 

Asettele lautaselle pasta ja päälle pinaattipallot. Käy kimppuun. 

Pinaattipallerot maistuivat vielä paremmalta seuraavana päivänä, eli jos on aikaa, niin kannattaa tehdä pallerot etukäteen. Suunnittelimme jo retkeä paikalliseen markettiin, sieltä sai oivia pinaattipaketteja. Jos tekisi vaikka kilon jemmaan. Tästä tuli suosikki! 

30.3.2013 Reilua kuukautta myöhemmin saman ruuan äärellä, mutta nyt saatiin pyörykät pysymään kasassa. Keitetyt pinaatit saivat rauhassa valua suodatinpussissa, n. 3-4 tuntia ja leivän sijasta käytin korppujauhoja.

Zuppa pomodoro eli tomaattikeittoa - "maailman parasta"

Tomaatti on yksi lempivihanneksistani. Nyt ei ole kuitenkaan tomaattikausi, joten tomaattikeitto syntyy pääsääntöisesti purkkiaineista.  Mukana on kuitenkin paketillinen kirsikkatomaatteja, jotka käytin uunin kautta, jotta niiden maku korostuisi. 

Toscanassa tehdään Pappa al Pomodoro, siihen tulee myös leipää, mutta tämä on ihan vain tomaattikeittoa, mutta erikoisen hyvää sellaista. :)

Aineet:

2 prk murskattua tomaattia 

250 g kirsikkatomaatteja

vettä

2 kanaliemikuutiota

3 valkosipulin kynttä

1 sipuli

1 tuore basilika

1 prk tuorejuustoa

oliiviöljyä
suolaa

jauhettua mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Irroita basikan lehdet varsista, pilko varret. Silppua sipulit.

Pistele kirsikkatomaattien pinta rikki ja levitä ne laakeaan uunin kestävään vuokaan, lisää joukkoon noin 1/3 silputusta valkosipulista ja 1/4 basilikanlehdistä. Lisää ripaus mustapippuria ja suolaa myllystä. Kaada päälle ruokalusikallinen oliiviöljyä, sekoita. Laita paistumaan uuniin 20 minuutiksi.

Tomaatit ennen uuniin menoa.

Uunista ulos.

Kuumenna oliiviöljyä kattilassa, lisää sekaan sipulit ja basilikanvarret, kuullota. Lisää tomaattimurska, täytä toinen tomaattimurskarasia vedellä ja kaada vesi kattilaan. Lisää kanaliemikuutiot ja mustapippuri. Kiehauta, pienennä lämpö ja anna kiehua hiljalleen kannen alla sen aikaa että uunitomaatit ovat valmiit.

Sekoita keittoon tuorejuusto. Tuorejuusto voi olla myös maustettua, meillä sattui olemaan aurinkokuivatun tomaatin makuista. Lisää keittoon vielä uunissa pehmenneet tomaatit, mahdolliset liemet uunivuuasta ja basilikanlehdet. Anna kiehua vielä hiljalleen 5 minuutta

Tarjoile tuoreen vaalean leivän kanssa. Laitoin itse tomaattien jälkeen uuniin vielä puolivalmiit patongit, jotka kypysyivät sillä aikaa kun keitto valmistui. 

"Maailman paras" Zuppa pomodoro

Raksuni-mun sanoi, että kirjoita sinne blogiin, että tämä on maailman parasta tomaattikeittoa. Noin, se on tehty. :)

Tuorepastaa - ei mennyt niinkuin Strömsössä

Jo lapsesta asti mielestäni parasta ruokaa on ollut pasta, sen ymmärsi jo äitinikin, joka toi minulle Rooman matkaltaan tuliaiseksi kummallista perhosen muotoista pastaa. Siihen aikaan kaupasta sai vain sarvimakaronia ja spagettia. Spagettia oli kahta sorttia, tavallista ja sellaista älyttömän pitkää. Se pitkä oli ehkä 50-60 cm pitkässä laatikossa ja spagetit oli taitettu kertaalleen, eli mittaa yhdellä nauhalla oli 100-120 cm.

Kypsään tuhtiin keski-ikään päästyäni, tein tai oikeasti teimme vihdoin tuorepastaa. Raksullani on pastakone, ja koti oli täynnä pastan ystäviä, siis toimeen.

Taikinan taikaa etsin Alastoman Kokin kirjasta, jonka mukaan neljän hengen annosta varten tarvitaan 8,5 dl durum vehnäjauhoja ja 5 isoa kananmunaa. Jamien mukaan öljy ja suola on teollista pastan valmistusta varten.

Siis keko jauhoja pöydälle ja kolo keskelle.

Koloon rikotut munat, jotka "vatkasin" varovasti haarukalla, ja aloin nostelemaan munan sekaan jauhoja. 

Mutta altaassani oli reikä ja kaikki munat uhkasivat valua pöydän reunalle ja siitä yli,

 Paniikki.

Mäyräkoirakin siinä jo kyttäsi sattumia..

Sain kuin sainkin munat pelastettua jauhojen sekaan ja mäyräkoira jäi lipomaan huuliaan. Sekoitin ja vaivasin, hikoilin ja kiroilin, taikinasta ei tullut kiinteää, vaan mureni käsiin. Munat oli loppu ja kaupat kiinni, olihan Uuden Vuoden Päivä. Lisäsin vähän oliiviöljyä, epätoivo jatkui, ja hiki virtasi (tuli se suolakin siis). Jaoin taikinan palasiin ja ajattelin, että pienemmissä erissä saisin taikinan kiinteytymään - ei ollut iloa siitäkään. Aurinkokin laski ja minä vaivasin. Lopulta luovutin, laitoin taikinan pakettiin ja jääkaappiin miettimään, prkl. Istuin sohvalle mököttämään ja otin dekkarin käteeni. Ei siitäkään mitään tullut, jotenkin tilanne oli pelastettava. Katselin jauhopaketin pastaohjetta ja siinä puhuttiin vedestä... Taikina ulos kaapista, sekaan vähän vettä, ehkä 1/2 desiä, ja johon alkoi taikina kasaantumaan, kiinteytymään. Vaivasin sitä vielä vajaa kymmenen minuuttia ja sain siitä sellaisen siloisen pallon, kiedoin sen elmukelmuun ja takaisin jääkaappiin. Ei tullut silkkistä 5 minuutissa, kuten Alaston Kokki lupaili.

Puolisen tuntia myöhemmin kaiveltiin kaapista pastakone, ja aloitettiin veivaus. Tässä vaiheessa varhaisteinipoika osoitti ensimmäistä kertaa kiinnostusta ponnisteluihimme. 

Jaoin taikinan noin viiteen osaan, ja tein ensin paloista levyn kaulimella ja sitten sitä ryhdyttiin mankeloimaan pastakoneella, kierros kierrokselta ohuempaa. 

Jostain syystä levyt kääntyivät, tekivät outoja laskoksia ja lopulta myös repeilivät, mutta saimme kuin saimme kasan tagliatellia. 

Tuorepastaa, jeeee!

Ei mennyt niinkuin Stömsössä, mutta maaliin päästiin. Tuorepastaa ja kanttarellikastiketta. Oih, mikä ateria.