Clafoutis - kirsikkajälkiruoka ranskalaisittain

Aina vaan kirsikoita, naapurin puu odottaa vielä toista ja kolmatta sadonkorjuuta. Meillä pohditaan uusia muotoja säilöä kirsikoita, kuten pakastaminen. Onneksi kirsikoista saa mainioita järkiruokia näin sadonkorjuu aikaan.

Clafoutis on ranskalainen kirsikkajälkiruoka, jossa pannukakkumaiseen taikinaan lisätään kirsikoita. Väittävät, että kirsikat pitäisi lisätä kivineen, sillä tavalla tulee kuulemma paremmat aromit. Toistaiseksi tyydyyn miedompaan aromiin, kivien poimiminen suusta kesken ruokailun ei houkuta. Ces't brutale. :)

Clafoutis tuli eteeni Liemessä-blogista, ja siellä Jenni oli referoinnut Julia Childin clafoutis ohjetta, ja miksipä käyttäisi jotain muuta, kun tämä on jo moneen kertaan hyväksi havaittu. Suurin homma on kirsikoiden kivien poisto ja pitkähkön paistoajan aiheuttama tuskastuttava odotus. Molemmat palkittaan.

Aineet:

3 dl maitoa

1.75 dl sokeria (jaetaan kahtia)

3 kananmunaa

1 rlk vanilijasokeria

ripaus suolaa

1.25 dl jauhoja

7 dl tuoreita hapankirsikoita

Pese kirsikat ja poista niistä kivet. Pienemmälläkin kirsikkamäärällä pärjää, silloin voi vähentää hieman sokeria. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Vatkaa  maito, 1/2 sokerista, kananmunat, vanilijasokeri, suola ja jauhot astiassa tasaiseksi taikinaksi. Tämä on ohuempaa kuin minun normi lettutaikina. Voitele piirakkavuoka. Kaada vuuan pohjalla kerros taikinaa, ja laita vuoka uuniin n. 7-8 min. Ota vuoka pois uunista (jätä uuni päälle) ja levitä kirsikat vuokaan. Kaada päälle loppu taikinasta. Anna paistua n. 50-60 min. Koristele tomusokerilla. Tarjoile lämpimänä.

Wikipedia kertoi, että tämä olisi "buttered dish", mutta eihän tässä käytetä voita kuin voiteluun. Ihmettelen.

Seuraava vaiheessa voisi ehkä korvata kirsikat jollain muulla, makealla tai suolaisella tai sitten voi antaa clafoutis olla aina vaan kirsikkaclafoutis.

S´il  vous plait !

Kaikki paitsi puutarha on turhaa ?

Vihdoin tuli kesä, ja puutarha puhkesi eloon. Puutarhuri eli Raksuni-mun on hoitanut puutarhaa, minä maalannut autotallissa pyörää, ja sitä projektia riittää. Koska pyörä ei ole vielä kuvauskunnossa, niin iloitaan puutarhasta.

Paljon kirsikoita tulossa.

Tärkeä työ!

Rodon viimeinen kesä meidän pihassa.

Pörriäissyötti?

Mä räjähdän just!

Hattu vielä päässä

Kimpullisen kukkia antaisin Helsingin piispalle Irja Askolalle siitä arvokkaasta työstä, jota hän tekee suvaitsevaisuuden eteen. Ei ole helppoa olla etulinjassa.

Jos joku vuosi takaperin ihmiset erosivat kirkosta sen suvaitsemattomuuden vuoksi, niin nyt olisi hyvä hetki palata ja antaa tukensa hyvää tekeville. Niinkuin Tarja Halonen, joka koki, että on kuitenkin helpompi vaikuttaa sisältä kuin ulkoa.