Gnocchit - peruna- vai pastapallerot?

Torstain hesari yllytti minut viimein kokeilemaan gnocchien tekoa. Ja tietysti Raksuni Mun sitä kovin komppasi, onhan gnocchit hänen suosikkinsa. Lueskelin gnocchien "historiasta" joka johti aina muinaisiin roomalaisiin, tosin peruna tuli Eurooppaan vasta 1500-luvulla, joten muinaiset roomalaiset söivät perunattomia gnoccheja.

Oma teoriani gnocchien synnystä on italialaisten äitien neuvokkuus. Miten saada pastakansa syömään perunaa? Tehdään muusia perunoista, lisätään jauhoja ja väitetään, että tämä on pastaa. Lähdinkin googlettamaan termiä "Gnocchi della Nonna", isoäidin gnocchi.

Perusohje on seuraava: Ruoka-aineita seuraavasti: jauhoisia perunoita 400 g, venhäjauhoja 100 g, yksi muna. Tästä tulee gnoccheja kahdelle. Keitä perunat kypsiksi. Kuori perunat ja muusaa ne vaikka haarukalla. Sekoita perunan joukkoon vehnäjauhot ja muna. Vaivaa taikina käsin. Jos se on liian kosteaa, lisää jauhoja. Leivo taikinasta "mato", josta leikkaa parin sentin pätkiä. Pyöritä käsissä palleroiksi. Laita vesi kiehumaan, lisää keitin veteen suolaa. Pudottele pallerot kiehuvaan veteen, ja kun ne nousevat pintaan, nostelet valmiit gnocchit vedestä reikäkauhalla. Pallerot nousevat pintaan parissa minuutissa.

Meidän perjantai-illan gnocchiannos sisälsi vielä salvia-voikastikkeen ja voissa paistetun kuhafileen. Kastike on yksinkertaisista yksinkertaisin. Kuumenna kattilassa 2 rkl voita, 1 rkl oliiviöljyä, lisää sekaan salvianlehtiä vähintään 10. Kastike syntyi gnocchien kiehuessa. Kaada salvialiemi valmiiden gnocchien päälle.

Tässä vielä gnocchit Gennaron toimesta ja aina yhtä intohimoisena. Sieltä selviää myös miten gnocchi lausutaan. Minä tosin olen jo oppinut italian tunneille, että tuo c:n jälkeinen h tekee c:stä kovan, eli lausutaan k:na <gnoki>.