maanantai 9. syyskuuta 2013

Italialainen appelsiiniriisikakkuko? paino sanalla kakkuko

Katselimme telkusta ahnaita italialaismiehiä ("Two greedy Italians") kotimaisemissaan etelä-Italiassa. Matkan varrella he valmistivat "Torta di Riso al Profumo d'Arancio". Gennaro Goltado kun leikkasi kakusta palan, niin näyttihan se hyvältä: kuivakakulta, jossa oli selkeästi erottuvat riisijyvät. Raksuni mun vieressä totesi, että tahtoo tuollaista appelsiiniriisikakkua, mutta ilman rusinoita, ja heti.

Gennaro Goltadon ja Antonio Carluccion riisikakku:

1.7 l maitoa
1/2 sitruunan kuorta
1 vanilijatangon siemenet
300 g risottoriisiä
200 g sokeria
5 kananmunaa, valkuiaset ja keltuaiset eroteltuna
2-3 rlk appelsiinilikööriä
1 appelsiinin kuori raastettuna
(40g rusinoita)

Kaada maitoon kattilaan, lisää sitruunan kuoresta vuollut siivut (ne kerätään myöhemmin pois), vanilijan siemenet ja sokeria. Kiehauta, varo ettei pala pohjaan, lisää riisi. Keitä riisiä 20-25 min keskilämmöllä. Sekoita välillä, ettei tartu pohjaan. Tuoksu on taivaallinen. Riisi saa jäädä vähän al denteksi, ihan niinkuin risotossa. Maidon pitäisi olla imeytynyt riisiin. Anna jäähtyä. Jäähtymisessä menee helposti tuntikin. Poista sitruunankuorisiivut.

Laita uuni lämpiämään (180C). Voitele irtopohjavuuan pohja. Laita vuokaan leivinpaperi, niin että se nousee reilusti yli vuuan reunojen.

Vatkaa keltuaiset vaahdoksi, lisää joukkoon likööri ja suurin osa appelsiinin raastetusta kuorestta. Lopun voi käyttää valmiin tortun koristeluun. Sekoita keltuaismassa riisin joukkoon. Tässä vaiheessa voit lisätä myös rusinat. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele valkuaisvaahto varovasti riisin joukkoon.

Kaada massa vuokaan. Kakku uuniin tunniksi. 

Ei se lopulta noin helppoa ollut. Taikinaa oli enemmän kuin vuokaan mahtui, vaikka oli juuri oikean kokoinen, 24 cm halkaisijaltaan. Kaadoin  taikinaa vuokaan niin paljon kuin leivinpaperi antoi myöten, ja lopulta se antoi niin paljon myöten, että taikina loiskui yli. Laitoin lopulta uuniin vuuan alle uunipellin, jotta yliloiskeita ei tarvitsi kaapia uunin pohjalta. 

Kakku tuli uunista klo 21.15 lauantai-iltana. Raksuni Mun ja minä emme malttaneet odotella, vaan kävimme saman tienkimppuun. Ehkä olisi kannattanut odotella. Kakku ikäänkuin levisi, se ei ollutkaan se kiinteä kuivakakku, vaan pikemminkin uunipuuro.  
Kakkuko?



Mutta ihanaa se oli. Maltoimme syödä vain siivut. Yö jääkaapissa viimeisteli, ja olomuoto asettui tiukasti uomiinsa. Kokeilemisen arvoista. Raksuni mun totesi, että tätä voi tehdä aina ja jouluna.

Kakku! Torta! Vanilijakastikkeella ja kirsikkahillolla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...