Joulun odotusta ja pipareita

Sain äidiltä "perintönä" piparireseptin. Kotona se kulki punaisen paksun keittokirjan välissä, äidin kauniilla käsialalla pienen pienelle paperille kirjoitettuna. Perinteitä noudattaen kopion sen itselleni myös pienelle paperille. Tarina kertoo, että äitini isosisko oli reseptin saanut sodan jälkeen 50-luvulla Kokkolan emäntäkoulun oppina. Täti täyttää joulun alla 82. Hänelle pipariset terveiset Kuopion suuntaan. 

Tällä reseptillä on siis meidän perheen piparinälkää hoidettu. Joskus kymmenen vuotta takaperin reseptiä koeteltiin ja tein kilpailevan taikinan, eikä kilpailija ollut mikä tahansa, vaan legendaarisen Mysi Lahtisen ohjeen mukainen. Yksi joulu, kaksi taikinaa, ja arvovaltainen kotiraati teki päätöksen: meillä syödään edelleen Kokkolan emäntäkoulun pipareita. 

Piparitaikina kannattaa tehdä edellisiltana, jotta taikina saa kunnolla maustua. Lapsuuteni mukaviin muistoihin kuului myös äitini parkaisut, kun taikinakulho oli kummasti tyhjentynyt yön aikana. 

Aineet

jauhoseos

1 kg vehnäjauhoja

4 tl ruokasoodaa

 maustekastike

2 dl siirappia

2 tl kanelia

2 tl maustepippuria

1 tl inkivääri

1 tl neilikkaa

muut aineet

425 g voita

425 g sokeria

1 muna

2 dl kermaa

Alkuperäisessä reseptissä on se ongelma, että se sisältää vain aineet, eikä juuri muita ohjeita, kuin että mausteet keitetään siirapissa. Joka vuosi pohdin, että missä järjestyksessä aineet yhdistetään, ja tänä vuonna sekosin täysin, ja tajusin sen vasta kun taikina oli ollut jääkaapissa jo useita tunteja.

Eiköhän se oikea oppisesti mene jotenkin näin. Kiehauta mausteet, siirappi, voi ja sokeri koko ajan sekoittaen. Anna keiton jäähtyä. Sekoita joukkoon muna ja kerma. Lopuksi lisää vehnäjauhosoodaseos pienissä erissä.  

Mutta tällä kertaa siis sekoilin: kiehautin mausteet siirapissa, annoin voin sulaa sen jälkeen kuumaan siirappiin. Siirsin seoksen kattilasta taikinastiaan, lisäsin sokerin, seuraavaksi kerman ja lopuksi vatkasin sekaan vielä munan. Tähän liemeen sitten lisäilin pienissä erissä vehnajauhosoodaseoksen.

Taikinan sekoittaminen oli tällä uudella järjestyksellä paljon kevyempää.

Lopulta se oli kuitenkin yhtä raskasta kuin aina  ennenkin, mutta vain lopussa.

Valmista on, habaa siinä tarvittiin, hirmusti ;)

Siinä se, taikina saa sitten levätä ja maustua peitettynä yön yli jääkaapissa.

Leivinpöytä kannattaa jauhottaa hyvin, ja mekin ymmärsimme ensimmäisen satsin jälkeen siirtyä pois loisteputken alta: jos taikina lämpenee, niin pipareiden siirtäminen pellille on kovin vaikeaa. Eli pienissä erissä kaulitaan taikina levyksi, painellaan piparimuoteilla piparit, ja nostetaan pellille, jossa on leivinpaperi. Paista 200 asteessa n. 7-10 minuuttia. Ole tarkkanna, palavat helposti. Koita pitää taikina viileänä, kierrätä taikanan jämät jääkaapin kautta. Anna valmiiden piparien jäähtyä tasaisella alustalla ennenkuin alat kasaamaan niitä minnekään.

Valmiit piparit voi syödä sellaisenaan. Me innostuimme koristelemaan. Koristeluun tarvitaan tomusokeria, elintarvikeväriä ja vettä. Elintarvikeväri piti ennen hakea aptiikista, mutta nykyään sitä saa ainakin meidän lähikaupasta samasta hyllystä kuin kanelin.

Laita pieneen kuppiin tomusokeria, lisää vähän vettä ja sekoita. Sopiva jäykkyys sokerimassalle on lähellä Turun sinappia. Lisää lopuksi väri. Teimme pursottimet pakastepusseista, joiden kulmaan saksilla leikattiin reikä.

 

Piparinmakuista joulun odotusta!