Ostin vuosi sitten kirjamessuilta Antonio Carluccion kirjan "Simple cooking". Sitä on silmäilty ja selailtu, mutta vasta nyt oli aika tarttua toimeen ja tehdä perjantai-iltaan Rigatoni alla Giardiniera con Polpettine di Spinaci. Ei siis lihapyöryköitä vaan pinaattipalleroita rigatoni-pastan ja pikkelsin kera. Giardiniera tarkoittaa tosiaan jonkin sortin pikkelsiä, ja tässä tapauksessa se tehdään kesäkurpitsasta.
Eikä tämä tosiaan ollut vaikeaa.
Pinaattipyörykät
Aineet:
500 g tuoretta pinaattia
suolaa ja pippuria
2 kananmunaa
hyppysellinen muskottipähkinää
1 tl valkosipulitahnaa
100 g tuoretta vaaleaa leipämurskaa
50 g parmensan juustoa raastettuna
Pese pinaatinlehdet, ja laita suolattuun kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Valuta lehdet. Koita saada mahdollisimman paljon nestettä pois painelemalla massaa käsin tai lastalla sihtiä vasten. Tai anna vaan valua kaikessa rauhassa. Pilkko massa pieneksi.
Laita pinaatti keskikokoiseen astiaan, lisää sekaan rikottu muna, suolaa ja pippuria, muskottipähkinä, valkosipuli, leivänmurut ja parmesan. Sekoita. Tästä pitäisi tulla kiinteää massaa. Jos massa on liian vetistä, niin lisää leipää.
Tee massasta pieniä pyöryköitä. Antonio suositteli paistamiseen tekniikkaa nimeltä "shallow-fry" ei siis "deep-fry". Tulkitsemme sen runsaassa öljyssä paistamiseksi. Tässä kohtaa Raksuni-mun hoksasi verrata tätä vesijumppaan. Jumppaa matalassa tai syvässä vedessä: syvässä vedessä jalat eivät yllä pohjaan, kun taas matalassa vedessä yltää. Eli paista öljyssä pohjakosketuksella. Kuumenna ensin öljy hyvin, laske lämpö (tasoita) ja paista pallerot, n. 4 minuuttia per puoli. Nosta valmiit pallerot talouspaperille. Pidä pallerot lämpimänä, minä laitoin ne n. 100-asteiseen uuniin.
Yltää pohjaan. |
Pasta & pikkelsi
Aineet:
400 g Rigatoni pastaa, sellaisia isoja putkia
suolaa ja pippuria
-kastike-
2 valkosipulin kynttä pieneksi silputtuna
1 chili pieneksi silputtuna
8 rkl oliiviöljyä
2 kesäkurpitsaa pieneksi raastettuna
60 g parmesania raastettuna
Keitä pasta al denteksi, eli ei ihan läpikypsäksi. Säästä pari lusikkallista pastan keitinvettä kastiketta varten.
Paista öljyssä valkosipuli ja chili, älä anna valkosipulin ruskistua. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, ja keittele 3-4 min, kunnes kesäkurpitsa alkaa pehmetä. Lisää parmesan, maista ja mausta. Lisää joukkoon pasta ja syrjään otettu keittovesi.
Kuvittelin olevani ovela, ja tein kastikkeen ensin ja sitten vasta keitin pastan. Pieleen meni. Kastike jähmettyi massaksi. Ei se makua haitannut, mutta ensi kerralla oikeassa järjestyksessä: ensin pasta, sitten kastike!
Asettele lautaselle pasta ja päälle pinaattipallot. Käy kimppuun.
Pinaattipallerot maistuivat vielä paremmalta seuraavana päivänä, eli jos on aikaa, niin kannattaa tehdä pallerot etukäteen. Suunnittelimme jo retkeä paikalliseen markettiin, sieltä sai oivia pinaattipaketteja. Jos tekisi vaikka kilon jemmaan. Tästä tuli suosikki!
Jonkin lähteen mukaan Antonio lahjoitti osan annoksen hinnasta hyväntekeväisyyteen. 70 000 puntaa oli täynnä kolmessa kuukaudessa. Enkä ihmettele yhtään. :)
VastaaPoistaNäinhän se meni, että jokaisesta tilattua annosta kohti meni pennejä hyväntekeväisyyteen. Saivat pyöritellä muutamia palleroita.
VastaaPoistaOlipa kiva löytää blogiisi - täältähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista! Tämä alkoi heti kärkeen kutitella lounaannälkäisiä makunystyröitä..
VastaaPoistaKiitos! Tää on kyllä hyvää. Tarkoitus olisi kokeilla tätä myös nokkosversiona, kun pinaatinversot ovat vielä kovin hentoiset.
VastaaPoistaLoistava vinkki, en koskaan meinaa muistaa, että näin alkukesästä tuolla nokkospuskissa olisi mahtavia aterioita tarjolla! Ei kun hanskojen hankintaan, siis..
Poista